Loma on rentoutumista, ei toipumista

Epävakaasta kesäsäästä huolimatta heinäkuu, Suomen kiivain lomakausi, on täällä.

Lomaa odotetaan hartaasti, välillä jopa epätoivoisesti — eikö se jo kohta ala?

Oli loma milloin tahansa, se tulee yleensä aina tarpeeseen.

Harmillisesti loma on rentoutumisen sijaan yhä useammin enemmänkin toipumista. On ikävä joutua todistamaan, kuinka aivan liian moni jää lomalle uupuneena ja suorastaan kaikkensa antaneena.

Näin ei tarvitsisi olla. Loman tulee olla rentoutumista ja irtiotto työstä. Lomalla on tarkoitus lepuuttaa ajatusta ja saada uutta puhtia työhön.

Ei ole oikein, jos kahden viikon lomapätkästä ensimmäinen kuluu tyhjästi eteen tuijottaen.

Toipuminen kuuluu sairauslomaan. Vika on työn suunnittelussa ja resurssien hallinnassa, jos vuosilomat toimivat sairauslomana.

Irtisanomiset ja lomauttamiset ovat otsikoissa ja piinaavat työmaailman henkeä. Ne tarkoittavat työttömyyttä, mutta usein myös irtisanottujen työtaakan jakamista niille, jotka välttyvät sopeutuksilta.

Työtä on enemmän, tekijöitä vähemmän. Siten työ ei kevene kokemuksen ja vuosien karttuessa, vaan käy jopa kuormittavammaksi.

Saamme joka puolelta signaaleja olla tehokkaampia, osaavampia ja parempia. Työskentelyä leimaa jopa jatkuva riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunne.

Tilannetta yritetään korjata kantamalla työt kotiin. Illat venyvät pikkutunneille ja aamulla uuteen työpäivään lähdetään väsyneenä. Talven lomat ja ylityövapaat siirtyvät hamaan tulevaisuuteen tiukan työtahdin takia.

Työasioiden tulisi jäädä työpaikalle. Niitä ei kuulu ottaa mukaan uniin.

Työn tauottaminen ja työstä palautuminen iltaisin ja viikonloppuisin puhuttaa turhan vähän. Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat puheenaiheena mukavia ja tuovat monelle leivän, mutta liian usein niiden edistäminen jää vain puheiksi.

Maatalousyrittäjä, jos kuka, kaipaa lomaa ja on sen ansainnut, mutta irtiotto tilan arjesta on vaikeaa.

Kesällä ei huilita vaan työtä tehdään kiireisimmän sesongin aikaan aamusta iltaan ja vaikka seuraavaan aamuun. Kuluva kesä on oiva esimerkki siitä, kuinka työ tehdään täysin sään armoilla.

Kesä on niin vauhdikasta, että monella maatalousyrittäjällä kuluu koko talvi toipuessa ja kerätessä voimia seuraavaa kasvukautta varten.

Pahimmillaan talvessakaan ei ole taukomahdollisuutta ja kevät tuo tullessaan omat kiireensä. Viime kevät tukimuutoksineen on jäänyt varmasti yhden jos toisenkin viljelijän mieleen tavanomaista raskaampana aikana.

Työhön katsomatta meitä kaikkia yhdistää vapaa-ajan, levon ja rentoutumisen tarve.

Suomalainen on sitkeä, mutta ei kuitenkaan väsymätön kone. Me tarvitsemme taukomme.

Muutosta työntekorutiineihin tarvitaan niin maatiloilla kuin missä tahansa työssä. Uupuneena tulee tehtyä turhia virheitä ja työskentely on täysin tehotonta.

On surullista kuulla huonosti päättyneitä tarinoita siitä, kuinka kiireessä on menty korjaamaan käynnissä olevaa konetta tai tehty säilörehua samoilla silmillä useampi vuorokausi läpeensä.

Vahinkoja sattuu tekevälle joskus, mutta väsyneelle aina.

sposti: tytti.termonen@mt1.fi