Sori teille, politiikan alfaurokset
18.4.201902:00
Maaseudun Tulevaisuuden Jussi Martikainen kirjoitti viime sunnuntain eduskuntavaalien jälkeen kommentin, jossa hän muisteli Maikkarin vaalien alla järjestämää pääministeritenttiä.
Tenttiin oli kutsuttu neljän kyselyiden mukaan suurimman puolueen puheenjohtajat, joita kaksi toimittajaa haastatteli. Kaikki miehiä.
Martikainen arveli, että näky ei enää koskaan toistu. ”Pari valtaapitävää keski-ikäistä miestä kannattaisi ehkä täyttää vitriiniin jälkipolvien ihmeteltäväksi.”
Minun puolestani vitriiniä ei tarvita. Politiikan alfauroksille on luvassa kovat ajat muutenkin.
Veikkaan, että seuraavalla puheenjohtajavaalikierroksella puolueen johtajat vaihtuvat naisiksi kolmessa neljästä suurimmasta puolueesta.
Sori pojat, mutta pelikenttä muuttui juuri.
Tarkastuslaskennan jälkeen eduskuntaan on valittu peräti 94 naista. Se on ennätyksellinen luku, joka kertoo monen naisen ja myös miehen oppineen äänestämään naisia. Vihreiden kansanedustajista peräti 85 prosenttia on naisia ja demareistakin puolet.
Eduskunta edustaa nyt enemmän Suomen kansaa kuin aiemmin.
Nuoret naiset eivät ole kokemattomia. He tuovat eduskuntaan kokemusta, joka on erilaista kuin viisikymppisten miesten tai naisten elämänkokemus.
On eri asia elää ruuhkavuosia kuin muistella niitä. On eri asia kuljettaa lapsia hoitoon ja kiirehtiä minuuttiaikataululla töihin ja sieltä takaisin kuin viestitellä aikuisuuden kynnyksellä olevien nuorten kanssa iltamenoista tai kyydeistä.
On eri asia tietää, miltä tuntuu olla vähän väsynyt arjen keskellä kuin muistella haikeasti niitä aikoja, kun pienen ihmisen jalat potkivat yöllä kipeästi päähän.
Yrityselämässä kasvaneen insinöörin tehokkuudella pääministerin tehtävää hoitanut Juha Sipilä onnistui toteuttamaan monta tärkeää hanketta. Tulos tai ulos -periaate on kuitenkin politiikassa liian yksioikoinen.
Poliitikon pitää nousta tuhkasta kerta toisensa jälkeen, vaikka kuinka ketuttaisi. Ei heittää hanskoja tiskiin ja todeta, että mähän sanoin, et mä en ala kun noi ei leiki mun säännöillä.
Kun yksi tapa viedä asia maaliin päätyy umpikujaan, pitää keksiä toinen.
Esimerkiksi hallituksen kaataminen soteen vedoten oli mielestäni ensisijaisesti tapa päästä umpikujaan ajautuneesta tilanteesta vaalilaitumille. Soten epäonnistuminen oli tiedossa jo kauan aiemmin. Loppu oli vaalitaktiikkaa, joka ei muuttanut lopulta enää mitään.
Sipilän hallituksella ei ollut paljon annettavaa koulutetulle, työssäkäyvälle naiselle. Toivottavasti tämä luetaan myös Orpon rivistöissä.
Naiset äänestivät jaloillaan ja etsivät ehdokkaita, joiden sanoma oli puhuttelevampi. Viime sunnuntain vaalien tulos kertoo, mitä työikäiset naiset haluavat.
Nykypäivän koulutetut työikäiset naiset ovat omaa talouttaan aktiivisesti ajattelevia, vaurastumisesta kiinnostuneita ja vahvan sosiaalisen omantunnon omaavia.
He haluavat toki hyvinvoivan Suomen, mutta myös oikeuden valita itse, miten perhe-elämänsä järjestävät. He haluavat lapsilleen koulutuksen, terveydenhuollon ja mahdollisuuden elää ilman ilmastoahdistusta. He ovat valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan, kun joku vain onnistuu vakuuttavasti kertomaan oikean tavan.
Kun Antti Rinne nyt pääsiäisenä sorvaa kysymyksiään hallitusneuvotteluita varten, toivottavasti hän kuulee myös koulutettujen ja työssäkäyvien naisten äänet. Niiden voimalla syntyy pääministereitä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
