LaukKUKAUPALLA HYVINVOINTIA

Taiteilija Outi Puro uskoo eettisen liiketoiminnan voimaan. Herkkä strutsinsulista tehty kattolamppu on kierrätystavaraa. 

Lattiatyynyt ovat kuin karamelleja. 

Voitto 12 % Materiaali- kulut 15 % Mielie-pajan kutojan palkka on suhteessa yhteen valmistettuun tuotteeseen. Kun asiakas maksaa tuotteen pajalla, sen hinta jakautuu piirakan osoittamalla tavalla. Lopullinen hinta määräytyy Mum`sin jälleenmyyjien kertoimen perusteella niin, että kutojat saavat reilun korvauksen työstään. Palkka ei kuitenkaan ole 45 prosenttia jälleenmyyntihinnasta. Yleis- kustannukset 27,5 % Työ 45 % 

Tarina alkaa vuonna 2006, kun taiteilija Outi Puro matkusti Kapkaupunkiin Etelä-Afrikkaan tapaamaan ystäväänsä Dianea. Hänen kanssaan Puro kierteli paikallisissa käsityöpajoissa, joissa naiset valmistivat designereiden suunnittelemia tuotteita kierrätysmateriaaleista.

Käsityöpajojen vetäjät ovat valkoisia, keskiluokkaisia eteläafrikkalaisia. Heillä on ollut varaa kouluttautua, mutta he eivät sulje silmiään yhteiskuntansa epäkohdilta. Köyhyys ja rikollisuus kulkevat slummeissa käsi kädessä, mutta kehityksen suuntaa voi muuttaa. Tarjoamalla töitä ja säännöllisen toimeentulon edes osalle ihmisistä alkaa koko yhteisö hiljalleen tervehtyä.

Puron päässä syntyi ajatus perustaa yhtiö, joka toisi Suomeen käsityöpajojen tuotteita. Tuotemerkki Mums helping mums rekisteröitiin vuonna 2006.

”MUM’sin idea on kantaa vastuuta ihmisestä ja ympäristöstä.” Tätä Puro kuvaa sanalla eettinen liiketoiminta. ”Eettisen tilalla voisi olla myös yhteiskuntavastuullinen, mutta se on sanana kovin pitkä.”

Käsityöpajat eivät tyydy vain tuottamaan silmänruokaa. Niiden johdolla on Kapkaupungin Khayelitshan kaupunginosaan perustettu vihannestarha ja opetettu paikallisia ihmisiä kasvattavaan kasviksia. Käsityöpajan kutojat voivat kasvattaa vihanneksia omaan käyttöön ja myydä osan torilla saaden näin lisätuloja.

”Pajat ovat kuin iso perhe, niissä on voimaa ja vahvuutta.”

Yhdessä Puron vierailemista pajoista valmistettiin laukkuja, joiden väreihin ja valmistustekniikkaan Puro ihastui. Mielie-nimeä kantava paja on tällä hetkellä yksi Puron yhteistyökumppaneista ja tavarantoimittajista.

Mielien palveluksessa on nyt nelisenkymmentä kutojaa, joiden taitavat sormet kutovat iloisenväristä kangasta vaateteollisuuden ylijäämistä. Kankaan pinta on kuin pulleita maissinjyviä vieri vieressä. Pajan nimi Mielie tarkoittaakin afrikaansin kielellä maissinjyvää.

Periaate on, että kutoja käy kerran viikossa pajalla tuomassa valmiin työn. Samalla hän saa ohjeet ja materiaalit uudeksi työksi. Tuotteet suunnitellaan niin, että kutoja voi mahdollisimman pitkälle valmistaa sen kotonaan. Tämä varmistaa, että pajalla ei tarvitse käydä kuin kerran viikossa.

Koska äideillä on säännölliset tulot, heillä on varaa lähettää lapsensa kouluun. Lisäksi Mielie-paja tukee alueella sijaitsevaa päiväkotia ja on muun muassa lahjoittanut sinne huopia, vihannesten taimia, leluja ja keinun.

Palkka maksetaan säännöllisesti. Puro kertoo, että Mielie-paja kouluttaa kutojat, ja he saavat palkkaa myös harjoittelu- ja kakkoslaatuisista tuotteista.

Jokaisessa tuotteessa on tekijänsä nimi ja Mielien verkkosivuilla on jokaisesta kutojasta kuva.

Osan Mielien tuotannosta olevista kuoseista Puro suunnittelee itse, osan yhdessä Mielien omistajan Adri Schutzin kanssa. Myös Schutz suunnittelee kankaita. Jokainen laukku on ainutlaatuinen, sillä kierrätysmateriaaleista ei edes synny kahta samanlaista.

Toinen Puron tavarantoimittajista on kestävän kehityksen tuotteisiin erikoistunut, palkittu muotoilija, eteläafrikkalainen Heath Nash. Hän suunnittelee valaisimia, jotka tehdään jätemuovista, kuten maitokanistereista ja pulloista.

Suomalaisista eturivin suunnittelijoista Anu Penttinen on ollut mukana ideoimassa kankaita MUM’sin tuotteisiin.

Puro kuljetuttaa kaikki tilaamansa tuotteet Etelä-Afrikasta Suomeen laivalla, koska laivarahti kuormittaa ympäristöä lentokuljetuksia vähemmän. Aikaa aalloilla kuluu runsas kaksi kuukautta, mutta Puro ei tingi periaatteistaan. ”Aina, kun on olemassa eettinen vaihtoehto, valitsen sen.”

Liiketoiminnan hermokeskus on Puron kotona Liedossa, josta käsin hän toimittaa tavarat tilausten mukaan jälleenmyyjille. Lisäksi hän itse myy tuotteita kesäisin pihapiirin aitassa.

Eettinen liiketoiminta ei ole sama asia kuin sinisilmäinen hyväntekeväisyys.

”Jos toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa, se pitää lopettaa. Tämä tietäisi lopputiliä paikallisille käsityöläisille.”

Asiakkaat kyselevät aika ajoin, miksi MUM’sin myymät tuotteet ovat kalliita tai millaista palkkaa käsityöläiset saavat.

”Ei ole aivan ilmaista rahdata tavaraa toiselta puolelta maapalloa ja pyörittää tuotteiden jälleenmyyntiä Suomessa. Itselleni en ole vielä palkkaa maksanut. Toisaalta eteläafrikkalaisten saama palkka euroissa ei vielä kerro mitään. Sen ostovoima pitäisi suhteuttaa paikallisiin oloihin.”

Eettisen liiketoiminnan periaatteet eivät lipsu tuotteiden laatuvaatimuksista. MUM’sin tuotteita ostavat kuluttajat, jotka vaativat laatua. Mikään vähän sinnepäin ei mene kaupaksi.

Välillä törmätään konkreettisesti kulttuurieroihin. Puro oli tilannut mustavalkoisesta kankaasta tehtyjä käsilaukkuja. Suomalaiselle oli itsestään selvää, että vetoketju toistaa kankaan pääväriä eli mustaa. Se oli niin itsestään selvää, että sitä ei kannattanut mainita tilausta tehdessä.

Laukut tulivat sovitusti – vihreällä vetoketjulla varustettuna. Eteläafrikkalaisille Puron antama palaute väärän värisistä vetoketjuista oli osoitus suomalaisnaisten turhamaisuudesta. ”Minä puolestani selitin, että nämä kassit tulevat vaativille asiakkaille ja niissä pitää jokaisen yksityiskohdan olla kunnossa.”

Miksi sitten työllistää köyhiä äitejä Etelä-Afrikassa, eikö hyvää voisi tehdä lähempänä?

”Kyllä vastuuta voisi kantaa täälläkin”, Puro vastaa. Hän voisi kuvitella tekevänsä yhteistyötä esimerkiksi vankilan tai kehitysvammaisten työkeskuksen kanssa. Olisi hienoa hyödyntää kotimaisia kierrätysmateriaaleja.

Mums helping mums tuo Suomeen eteläafrikkalaisten naisten käsityöpajojen tuotteita.