Lintukuvaaja seuraa talvien muuttumista aitiopaikalta: "Muutos on ylivoimaisesti nopeampaa mitä se on ikinä ollut, eivätkä eläimet ehdi sopeutua siihen"

Pehmeä, riittävän syvä lumikerros eristää kieppiin kaivautuvan riekon kylmältä ja viimalta. Kuva: Markus Varesvuo

Vitivalkoinen viirusilmäinen koirastunturipöllö istuu valkoisen lumen keskellä maastoonsa sulautuen. Sen kasvoilla on veikeä ilme, aivan kuin se hymyilisi, mutta hymy on kaukana sen todellisuudesta. Valokuvaaja Markus Varesvuo ikuisti pohjoisten lintulajiemme ja maailmankin mittakaavassa uhanalaisen tunturipöllön Utsjoella vuonna 2014.

”Tunturipöllö on yksi sykähdyttävimmistä linnuista, joita olen päässyt kuvaamaan,” Varesvuo kertoo.

”Sen pesintä on täysin riippuvainen sopuleista, joilla se ruokkii poikasensa. Sopulihuiput syntyvät monen peräkkäisen runsaslumisen hyvän talven jälkeen, kun sopulit lisääntyvät vuosi vuodelta tarpeeksi isoiksi sopulikannoiksi. Aiemmin sopulihuippuja oli noin neljän-viiden vuoden välein. Tunturipöllö on pesinyt Suomessa edellisen kerran useamman parin voimin vuonna 2011. Se kertoo, millaisia talvia olemme viime aikoina saaneet Suomessa viettää.”

Markus Varesvuo, 60, on seurannut ja kuvannut lintuja pikkupojasta lähtien. Ensimmäisen lintukuvansa hän otti 13-vuotiaana, isänsä kameralla Vuosaaren Kallahdessa. Monta lintukirjaa tehnyt mies julkaisi hiljattain yhteistyössä kahden muun kuvaajan ja kirjoittajan kanssa Katoava Talvi -tietokirjan. Se kertoo kirjaimellisesti siitä, mitä luonnollemme on tapahtumassa.

”Olin juniorina innokas lätkänpelaaja ja niiltä ajoilta ovat jääneet mieleeni luonnonjäälätkämatsit, kun oli viikkotolkulla pakkasia jopa täällä Helsingin Vuosaaressa. Kun aloittelin kuvaajana ja opin tuntemaan Kuusamossa paikallisia ammattikuvaajia, kuten Hannu Hautalan. Kävimme yhdessä useasti joutsen-, hanhi- ja kurkikojuilla, eräänäkin vappuaattona, jolloin lunta oli vielä metrin verran. Nyt kunnon talvi on harvinaista herkkua. Utöön saarella, jossa kuvaan myös paljon, oli viime talvena lunta vain kolmena päivänä”, mies miettii muutosta.

Palkittu lintukuvaaja Markus Varesvuo, 60, viettää noin puolet vuodesta luonnossa. Talvi on hänen suosikkivuodenaikansa. Tässä on menossa kahvitauko Kiilopäällä. Kuva: Markus Varesvuo

Oulankajoen varressa on biologinen asema, jossa on tehty tarkkoja muistiinpanoja sääolosuhteiden muutoksista 50 vuoden aikana. Ne kertovat karua totuutta siitä, että joki on 50 päivää vuodesta enemmän sulana.

Jääaika on lyhentynyt melkein 2 kuukautta, eli talvi alkaa myöhemmin ja kevät aikaisemmin. Se on trendi, jolla on isot vaikutukset luontoon ja eläimiin, kuten lintuihin.

”Ero aikaisempiin maailman lämpömuutosten sykleihin on se, että muutos on ylivoimaisesti nopeampaa mitä se on ikinä ollut, eivätkä eläimet ehdi sopeutua siihen. Esimerkiksi riekko on talvella valkoinen. Sen suojaväri ruskeasta valkoiseksi muuttuu valon määrän mukaan, ei sen mukaan, sataako lunta vai ei”, Varesvuo kertoo.

Muita valkoiseen suojaväriin pukeutuvia eläimiä ovat muun muassa metsäjänis ja kiiruna. Varesvuo on kuvannut kanalintuja paljon. Niiden elämässä lumi esittää paljon suurempaa roolia kuin vain suojavärin tuoman täydellisen taustan.

”Ne osaavat hyödyntää lunta. Jos on 30 astetta pakkasta, ne kaivavat itsensä lumen sisään kieppiin maan tasalle, jossa lämpötila on noin nollassa. Siellä ne ovat suojassa kylmältä, tuulelta ja pedoilta. Kun nyky­talvet tuovat lämpimiä lounaisia matalapaineita, jotka yltävät Lappiin saakka, voi yhtäkkiä tammikuussa tulla vielä vesikeli. Lumen päälle tulee kovia jääkerroksia, eikä sen läpi voi mennä kieppiin.”

Toukokuun lämpöaalto on sulattanut Kaunispään lumet ja kiiruna loistaa lamppuna tummaa maata vasten. Kuva: Markus Varesvuo

Moni muukin lintu kärsii leudoista talven vaihteluista. Esimerkiksi pöllöt ovat täysin riippuvaisia piennisäkkäistä kuten myyristä ja sopuleista. Myyrät eivät pääse ruokaansa käsiksi, jos maan pohja jäätyy, jolloin myyräkannat romahtavat, ja näin tyssäävät pöllön pesintähaaveet.

Myös pikkulinnut voivat kärsiä. Esimerkiksi Euroopan pienin lintu, hippiäinen, joka painaa vain 5 grammaa, talvehtii lämpenemisestä johtuen yhä useammin Suomessa eikä etelässä.

Hippiäisellä ei ole talvivarastoja eivätkä ne käy ruokinnoilla. Yhtäkkiä oksille ilmestyvä jääkuorrutus evää niiden mahdollisuudet metsästää päivittäisen hyönteistarpeensa.

”Lapintiainen, joka on tyypillinen Pohjois-Suomen lintu, selviää talven yli vain ja ainoastaan talvivaraston avulla. Kun talvet rupeavat lämpiämään, niin eteläiset lajit kuten tali- ja sinitiainen pystyvät talvehtimaan esimerkiksi Kuusamon korkeudella. Se lisää kilpailua ruuasta pohjoisten ja eteläisten lintujen välille”, Varesvuo on huomannut.

Paksu ja ilmava lumikerros on edullista myyräkannoille. ­Vahvat myyräkannat puolestaan ovat edellytys pöllöjen ­onnistuneelle talvehtimiselle ja pesinnälle. Kuvassa lapinpöllö. Kuva: Markus Varesvuo

Syy- ja seuraussuhteita on moneen suuntaan. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset rokottavat meitä kaikkialla, on tutkittu, että pohjoisella alueilla muutos on nopeinta. Lämpeneminen vaikuttaa myös siihen, että puuraja nousee ylemmäksi paljakalla. Avoimet paljakka-alueet supistuvat ja näin pienenee paljakka-alueilla elävien eläinten elinalue.

Monipuolisemmat maastot ja vanhat metsät ovat tärkeitä tässä muutoksessa. Lapin- ja hömötiaiskannat ovat vähentyneet rajusti vanhojen metsien lahopökkelöpuiden vähenemisen vuoksi.

Ratkaisuna Varesvuo mainitsee täydellisesti suojeltujen metsäalueiden laajentamisen. Hänen mielestään metsästystä pitäisi säädellä vielä nykyistä tiukemmin kanalintujen määrien mukaan.

Hyvänä esimerkkinä lintujen suojelusta Varesvuo pitää sitä, että poropaliskuntien saamat tuet pesivien kotkien lukumäärän mukaan ovat kasvattaneet pesintäkantoja. Tällainen muutos on tehokasta ja tukee kaikkien intressejä. Kotka on tuttu lintu myös kuvaajalle.

Tänä vuonna Varesvuo voitti kansainvälisesti arvostetun Glanzlichter-luontokuvakilpailun pääpalkinnon kuvallaan saalistavasta kotkasta. Kilpailusta tuli myös toinen, sarjapäävoitto. Mies käyttää toisinaan kuvauskojuja kohteen niin vaatiessa.

”Esimerkiksi maakotkaa on lähes mahdotonta ikuistaa lähietäisyydeltä ilman kojua, sillä petolinnut pelkäävät ihmistä. Niitä on vainottu kautta aikain”.

Talvi on Varesvuolle parasta aikaa ja lumi tärkeä ja rakas elementti.

”Se on visuaalisesti kaunista, heijastaa valoa ja tasoittaa varjoja. Lumi tuo kuvaan oman säväyksen erilaisine muotoineen, ” Varesvuo avaa.

Pikkulinnut ja yleiset lajit kiinnostavat kuvaajaa yhä enemmän. Pikkulinnut selviävät uskomattomalla tarmolla haastavasta vuodenajasta.

”Talvesta selviytyvistä linnuista kiinnostavimpiin kuuluu koskikara, jota olen kuvannut useasti esimerkiksi Käylänkoskella ja Kiveskoskella Kuusamossa. Se on pikkulintu, joka hakee ruokansa jopa 30 asteen pakkasissa kosken pohjalta. Se sukeltelee niissä pakkasissa koko päivän etsien pieniä toukkia ja kotiloita. Haastava ilmasto kehittää linnuille tällaisia sopeutumia, kaikessa on kyse ravinnosta”, Varesvuo ihmettelee.