Maasta olet sinä tullut, maasta sinä kaiken saat
Seppo Vuokko: "Me Suomessa emme osaa arvostaa riittävästi maata."Tunnetun tarinan mukaan viipurilainen kauppias opasti nuorta poikaansa sanomalla: ”Osta sie poika maata, sitä ei tehä lissää!"
Neuvo on ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä maailman väestö kasvaa, mutta peltomaa hupenee.
YK on julistanut tämän vuoden maan vuodeksi, ja tässä maa tarkoittaa maaperää, sitä irtonaista maa-ainesta, josta kasvit ottavat veden ja ravinteet. Kasvit taas antavat puhtaan ilman, hapen ja ravinnon.
Maaperä suodattaa, puhdistaa ja varastoi veden. Maaperän eliöstö hajottaa eläinten ja kasvien jäänteet ja palauttaa niiden sisältämät ravinteet jälleen kasvien käytettäväksi. Sienet ja bakteerit pystyvät irrottamaan ravinteita kalliostakin, mutta uutta maata syntyy hitaasti, ehkä sentti tuhannessa vuodessa.
Me Suomessa emme osaa arvostaa riittävästi maata, koska meillä irtaimet ainekset peittävät suurimman osan kallioperästä metrien paksuisena kerroksena. Eroosio huolestuttaa meitä enemmän vesien likaajana kuin maaperän kulumisena.
Ei tarvitse mennä kuin Välimeren lomakohteisiin, niin näkee toisen todellisuuden. Antiikin aikana vehreitä metsiä kasvaneet rinteet paistavat auringossa paahtuvina kalliokkoina. Pelloilla aura kolahtelee kiviin, rakennusten jäänteisiin ja ruukunsirpaleisiin; mullasta, joka antiikin aikana takasi runsaat sadon ja pidätti kosteuden maassa, ei ole tietoakaan.
Yhdysvalloissa 1930-luvun pölymyrskyt herättivät ihmiset huomaamaan, että maaperäkin voi tuhoutua. Se sai presidentti Franklin D. Rooseveltin sanomaan, että kansakunta, joka tuhoaa (viljely)maansa, tuhoaa itsensäkin.
Haluatteko kuulla ensin hyvän uutisen? Ilmaston lämpeneminen ei ole ihmiskunnan pahin uhkatekijä. Ja sitten huono uutinen: maapallon viljelykelpoisesta maasta on vuoteen 2050 mennessä tuhoutunut yli puolet.
Maanviljelyn alusta kesti 12 000 vuotta ennen kuin väestö ylitti miljardin 1800-luvun alkupuolella. Nyt, 200 vuotta myöhemmin, ihmisiä on maapallolla seitsemän miljardia ja vuosisadan puoliväliin mennessä ehkä jo yhdeksän miljardia.
Viljelyala ei ole käytännössä kasvanut sitten 1800-luvun, joten kasvanut väestö on ruokittu peltomaiden tuottoa lisäämällä, osaksi suorastaan maata tuhoavalla ryöstöviljelyllä. Samaan aikaan merten rajattomalta tuntunut ruoka-aitta on tyhjentymässä. Maan tuoton tyrehtyminen, työttömyys ja nälkä aiheuttavat sotia, kapinointia ja ajavat miljoonat ihmiset etsimään rauhaa ja onnea vauraista teollisuusmaista.
Maatalous on ajettu äärirajoille, kun on pitänyt tuottaa aina vain enemmän ja aina vain halvemmalla. Vaikka puhumme maan viljelystä, käytännössä ajattelemme lähes pelkästään sitä, mikä tapahtuu maan pinnan yläpuolella.
Väkilannoitteilla voidaan lisätä satoja hetkellisesti, mutta ne eivät paranna maan rakennetta eivätkä lisää sen hiilivarantoa. Päinvastoin, lähes aina väkilannoitteet jouduttavat eroosiota ja kuivassa ilmastossa myös maaperän suolaantumista.
Peltoviljely turmelee maaperän, ja koneellistuminen on vain pahentanut maapallon eroosio-ongelmia. Sen sijaan puutarhaviljely ja metsä turvaavat maan ja suorastaan parantavat maaperää.
Nykyisellä viljelyalalla pystyttäisiin ehkä ruokkimaan kymmenen miljardia ihmistä, jos maa käytettäisiin puutarhanomaiseen tuotantoon, jossa samalta alalta korjattaisiin vihanneksia, viljaa, hedelmiä ja marjoja. Monipuolinen viljely turvaisi maan hedelmällisyyden säilymisen, mutta on työlästä – ja maksaa.
Mutta ei hätää. Maailma pelastuu, kun Suomen koululaiset oppivat koodaamaan ja tekemään entistä upeampia pelejä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

