Politiikka on myötäillyt kehitystä

Suomalaisten mielipiteet harjoitettavasta alkoholipolitiikasta ovat tiukentuneet samaan tahtiin, kun politiikkaa on höllätty. Kun vuonna 1994 peräti 40 prosenttia kaipasi linjaan löysennystä, vuonna 2006 enää joka kymmenes oli samaa mieltä.

Suuri enemmistö, vuonna 2006 jo 61 prosenttia, on kuitenkin tyytyväinen Suomen alkoholipolitiikkaan.

Kirjassaan Alkon historia Martti Häikiö arvioi, että politiikka on jo 1950-luvulta lähtien vältellyt rajoittamista. Alkoholin hinta on nähty osana tulopolitiikkaa, ja saatavuutta on parannettu kerta toisensa jälkeen. Mietojen juomien suosiminenkin on tuonut vain uusia kuluttajaryhmiä ja kulutustapoja vanhojen päälle.

Keskioluen vapauttaminen vuonna 1969 johti seitsemässä vuodessa alkoholin kokonaiskulutuksen 2,4-kertaistumiseen. Politiikka ei onnistunut tekemään korjausliikettä, ja kasvu jäi pysyväksi. ”Tapahtumasarja kilpailee Suomen uudemman sosiaalihistorian suurimman onnettomuuden kyseenalaisesta tittelistä”, Häikiö sanoo kirjassaan.

Silti 1970-luku oli vasta alkua: kulutus on kolmessa vuosikymmenessä kaksinkertaistunut.

Politiikka on pitänyt vaisusta otteestaan kiinni: vapauttamisliikkeet ovat suuria, korjaavat toimet pieniä. Kun Matti Vanhasen (kesk.) ensimmäinen hallitus laski 2004 tuntuvasti alkoholin verotusta, kulutus ryöpsähti jälleen kasvuun. Vuoden 2008 alussa tehty onneton yritys jarruttaa mäyräkoirien myyntiä johti vain yksittäin ostettujen olutpullojen hinnan laskuun.