Kaupunkilaismetsänomistajan puukaupoista jäi vain paha mieli

Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 10.2.) oli Tomi Salon hyvä mielipidekirjoitus puun liikkeelle saannin tarpeesta – suuren ostajan näkökulmasta. Tärkeä aihe karussa maassa ja vielä karummassa taloustilanteessa, yhtenä kohderyhmänä kuolinpesät eli niin sanotut ”kaupunkilaismetsänomistajat”.

Tässä kaksi kokemusta metsän liikuttamisesta ruohonjuuritasolla.

Perhepiiriin on kertynyt metsää vajaat 50 hehtaaria kahdessa kunnassa, Uudellamaalla ja Viitasaarella, ja paikalliset metsänhoitoyhdistykset ovat tehneet niillä hakkuita 2015. Ensiksi mainitulla vajaalla 20 hehtaarilla on Eteläinen metsänhoitopiiri toteuttanut metsän hakkuuta ja jälkimmäisellä Keski-Suomen mhy nuoren metsän ensimmäistä perkausta energiapuuksi.

Uudenmaan palstan osalta tuli mhy:ltä edes jonkinlainen tilitys, mitä valtakirjan nojalla on tehty. Eri puulajien osalta oli merkitty ylimalkaisesti, kukin riveittäin, korjuukulut ja heidän ottamansa palkkiot.

Tulopuolelle oli merkitty noin 20 000 euroa (alv 0). Metsänhoitoyhdistyksen ottamat kulut ja palkkiot olivat yhteensä noin 17 000 euroa. Viivan alle jäi 3 000 euroa. Mhy:n mielestä tämä ehkä riittää metsän istutuskuluihin – jos itse tekee työt.

Toinen hakkuu Viitasaarella oli mielenkiintoisempi tapaus. Valtakirjan saamiseksi mhy kertoi lähinnä vain vuonna 2015 tulevista tuista ja tämän johdosta projekti korjuukuluineen ja palkkioineen voisi jäädä plussan puolelle – projektin kokonaislaajuuden ollessa noin 12 000 euroa.

Tammikuussa 2016 tulee metsänomistajalle mhy:stä lappu, jossa kaksi riviä. Siitä ilmenee, että projekti oli aivan eriluonteinen. Myyntituloja mhy:lle oli kertynyt energiapuun myyntinä noin 30 000 euroa (alv 0). Toisella rivillä lukee kuitatut palkkiot/kulut, sentilleen sama summa, sekä ohje rivien laitosta veroilmoitukseen.

Tämä on kai heidän käsityksensä tilityksestä. Tästä energiapuun myynnistä ja siitä koituvasta verraten merkittävästä tulosta ei ollut puhetta, kun valtakirjaa kinuttiin – toki jälkikäteen olisi tullut ymmärtää ja olla tarkempi - mutta luottamus sokaisee joskus.

Lapun saatuani pyysin neljään kertaan kirjallisesti oman alueen metsäneuvojalta tilitystä. Kahteen kertaan todettiin, että tämä riittää veroilmoitukseen. Kolmannella kerralla sanottiin, että veroilmoituksen tekeminen maksaa 60 euroa.

Neljännen kerran vaadittaessa vastattiin rahojen menneen eri paikkoihin ja tilitystä ei voida tehdä. Ymmärrän kulujen kertymisen ja palkkion saamisen, mutta valtuuttajalla on oikeus tilitykseen.

Yhteenveto: iso vaiva, metsänmyynnistä tulee vain kuluja, paha maku suuhun ja höynäytetyksi tulemisen autuas tunne. Luottamus on mennyt, jos se ketään kiinnostaa.

Tuttu maanviljelijä sanoi heti kokemuksistani, että suoraan metsäyhtiön miehen kanssa asioiden jotain voisi jäädä viivan alle.