Älykkään koneen armoilla

Mielipide

10.5.201702:00

Kolumni

Henrik Hohteri

Sosiaalisessa mediassa on levinnyt hassu villitys. Siinä kokeillaan, mitä sanoja Googlen automaattinen kielenkääntäjä leipoo suomenkielisistä nimistä englanniksi.

Tavalliset suomalaiset etu- ja sukunimet kääntyvät esimerkiksi merkityksiin "ämpärillinen typpeä", "hirvittävän typerä", "kylmä tuuli", ja niin edelleen. Aivan mitä sattuu. Omaa sukunimeäni iso G veikkaili albaniankieliseksi.

Koneen kielitaju ei oikein toimi. Googlen kääntäjä arvailee sanojen merkityksiä asiayhteyden perusteella. Nimi on niin lyhyt käännettävä, että konteksti ei tarjoa apua ja veikkaus menee usein pieleen.

Hassun leikin varjoon jää, että koneäly on kehittynyt valtavin harppauksin viime vuosina. Kääntäjän absurdi arvaus on oire siitä, että kone tekee jotain toisin kuin perinteinen sanakirjasovellus. Ennen tietokoneet käsittelivät mekaanisesti ihmisen tarkkaan muotoilemia käskyjä. Nyt ne on opetettu oppimaan itse. Suuria tietomassoja haravoimalla kone löytää säännönmukaisuuksia ja oppii älykkääksi. Tapa käsitellä tietoa muistuttaa yhä enemmän ihmisaivoja. Googlen kääntäjäkin oppii koko ajan paremmaksi, kun se saa virheistään palautetta.

Robotit tunnetusti korvaavat tehdastyöpaikkoja, mutta koneäly korvaa jo kaikkea mahdollista muutakin. Toimittajan työ on yksi uhanalaisista ammateista. Varsinkin numerotieto muuttuu uutistekstiksi ilman ihmisen apua. Urheilu- ja talousuutisia itsekseen suoltavia ohjelmia toimii jo tänä päivänä, tosin ei vielä tässä lehdessä.

Onko työn tarpeettomaksi muuttuminen hyvä vai huono juttu?

Pelko siitä, että kehitys tuhoaisi työpaikat, on yhtä vanha kuin kehitys itse. Koneiden ylivaltaa pelättiin jo parisataa vuotta sitten teollisen vallankumouksen kynnyksellä. Lopulta pelättiin turhaan: Tuottavuus kasvoi, ja työpaikat vain muuttivat luonnettaan. Ei ole syytä olettaa, etteikö näin kävisi tälläkin kerralla. Muutos vaatii ihmisiltä paljon oppimista ja poisoppimista.

Pieleen mennyt arvaus oli sekin, että koneiden tuoma tuottavuusloikka muuttaisi yhteiskunnat paratiisillisen joutilaiksi. Näin maalaili muun muassa anarkismin oppi-isä Pjotr Kropotkin.

Työpaikkapulan sijaan vaikein juttu on ollut jakaa kehityksen hedelmät edes siedettävän tasapuolisesti. Kesti aikansa, ennen kuin työläisten kurjat olot paranivat ja vallankumoukset vaimenivat.

Sama savotta on edessä jälleen. Digitaloudessa on usein niin, että voittaja vie kaiken. Voi toivoa, että voittaja on joko hyväntahtoinen tai julkisessa omistuksessa. Ehkä pian tarvitaan 99 prosentin pääomatulovero, jotta muutkin kuin parhaan algoritmin omistaja saa jotakin. Vai siirrymmekö amerikkalaistyyliseen almutalouteen, jossa superrikkaat päättävät, mitä tutkitaan ja kenen musiikki soi?

Toistaiseksi näyttää siltä, että voittajayritykset kilpailuttavat valtioita keskenään siitä, kuka tarjoaa niille matalimmat verot ja parhaat edut. Google teetti hiljattain konsulttiyhtiöllä raportin, joka antaa Suomelle politiikkasuosituksia konesali-investointien varalle. Halpa sähkö kelpaisi, kuinkas muutenkaan.