VIENA SOI RAUHAA
Kuva: Seppo Samuli14.10.201516:00
Juuri uuden levynsä julkaissut nykykansanmusiikkiyhtye Värttinä teki vuosi sitten ensi kertaa matkan musiikkinsa juurille Vienan Karjalaan. Keski-ikään ehtinyt yhtye halusi tutustua aitoon karjalaiseen runonlaulajaperinteeseen ja ammentaa uutta inspiraatiota musiikkiinsa.
Matkan kokemuksista ja kohtaamisista syntyi edeltäjiänsä akustisempi kokonaisuus, joka tekee kunniaa vienankarjalaiselle runonlaulantaperinteelle.
”Viena kuuluu tunnelmana, tietynlaisena rauhana ja seesteisyytenä”, yhtyeessä laulava Susan Aho kuvailee tuotosta.
”Se on livemäinen levy, jossa ei ole bassoa ja rumpuja.”
Kymmenen päivää kestäneellä matkallaan Aho, Värttinän perustaja Mari Kaasinen ja Karoliina Kantelinen kiersivät Vienan kyliä, yöpyivät paikallisten ihmisten kodeissa ja haastattelivat vanhoja runonlaulannan taitajia.
Matka järjestyi Juminkeko-säätiön kautta, joka on keskittynyt tukemaan ja elvyttämään vienankarjalaisia kyliä ja kulttuuria.
Värttinän tapaamat Vienan Karjalan runonlaulajat ovat viimeisiä linkkejä kulttuuriin, josta on syntynyt myös kalevalainen runous.
”Runonlaulajia ei ole enää paljoa elossa ja moni on jo huonossa kunnossa. Mutta oli hienoa nähdä, että perinnettä arvostetaan, ja sielläkin on havahduttu, kuinka arvokkaasta perinnöstä on kyse”, Aho toteaa.
Värttinä pääsi esittämään vienankarjalaisille myös omaa musiikkiaan. Pieni esiintymislava pystytettiin Haikolan kylään.
”Kylässä asuu kaikkiaan neljä ihmistä. Arvelimme, että ehkä me nyt ainakin tämän kylän ihmiset saamme paikalle”, Kaasinen nauraa.
Sana oli kiirinyt, ja lopulta paikalle saapui 200 ihmistä, kaukaisimmat neljän päivän matkan päästä Siperiasta. Kansanlauluperinteen tunnistettavat sävelet innostivat ihmiset välillä jopa yhteislauluun esiintyjien kanssa.
Matka Vienan Karjalaan oli kaiken kaikkiaan tunteikas ja liikuttava kokemus Pohjois-Karjalan naisille.
”Paljon oli iloja ja kyyneleitä”, Aho kuvailee. ”Monista kohtaamistamme vanhoista runolaulajanaisista mietimme, että tuollaisia mekin haluamme joskus olla”, naiset nauravat.
Sykähdyttävää oli vieraanvaraisuus ja kylien elämä, joka oli kuin sadan vuoden takaisesta Suomesta.
”Se oli kuin jostain elokuvasta, idyllistä, jossain pihassa oli neljä lehmää, tiellä kulki kanoja, monessa paikassa ei ollut sähköä”, naiset kuvailevat.
Yksi vahvimmista Värttinän musiikkiinkin vaikuttaneista inspiraation lähteistä oli Vienan Karjalan aarnioituneet metsät ja karu ja luonto, joka oli eri lailla koko ajan läsnä.
”Toisaalta se mikä oli meille romanttista, oli heille jokapäiväistä selviytymistä”, Kaasinen toteaa.
Mukaan reissusta tarttui uusia säveliä, ja uudelle levylle päätyi jopa erään Raija-nimisen runonlaulajan kokonainen laulu Värttinälle sovitettuna.
Kaasinen toivoo, että levy toisi enemmän esille Vienan upeaa kulttuuriperintöä.
Värttinän laulajia runolaulusta kumpuava kansanmusiikki haastaa vielä vuosikymmenien jälkeen. Oman laulun ja äänen kehittäminen on jatkuva prosessi, jossa ei tule valmiiksi, Aho kuvailee.
”Monenkirjava äänenkäyttö tuo runolaulantaan haasteellisuutta. Kolmen tasavertaisen laulajan ääni tekee siitä persoonallista.”
Menestys ulkomailla antoi Värttinälle 1990-luvulla kokonaan uuden ulottuvuuden esiintymiseen. Nykyään suurin osa yhtyeen faneista on ulkomailla, ja Värttinä on kiertänyt Afrikkaa lukuun ottamatta jokaisessa maanosassa.
Suomessa tuttu kansanmusiikin poljento on ulkomailla eksoottista. Etenkin Etelä-Euroopassa puree Värttinän naisvoima.
Värttinän Viena-levy on juuri ilmestynyt.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
