Elinkeinoelämän palvelut kotitalouksien maksettavaksi

Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti valtioneuvoston esityksestä hankintalaiksi (MT 29.6). Vastoin Suomen yrittäjien näkökantaa esityksestä seuraa todellisia riskejä pienen ja keskisuuren sektorin jätemaksujen nousulle ja kustannusten siirtymisestä kuluttajille.

Julkisen jätehuollon tavoitteena on järjestää ympäristön ja terveyden kannalta parasta mahdollista, vastuullista jätehuoltoa.

Lakiesityksen tarkentamiseen tähtäävissä kommenteissa kuntien jätelaitosten ja Jätelaitosyhdistyksen tarkoitus on suojella kuluttajaa ja pk-yrittäjiä sekä turvata jätehuollon hyvä kehitys kiertotalouden mahdollistajana.

Hallituksen kaavailema hankintalaki johtaa olemassa olevan jätehuoltoinfran vajaakäyttöön. Samat ylläpito­kustannukset on katettava pienemmällä asiakasmäärällä. Tästä seuraa automaattisesti hintojen korotus jäljellä ole­ville asiakkaille.

Kotitalousasiakkaiden jätemaksuilla puolestaan ei voi kattaa jätehuoltopalvelujen varalla pitoa elinkeinoelämän mahdollisia tarpeita ajatellen (niin sanottu toissijainen velvollisuus). Varalla olo antaisi ainoastaan yksityisen jätepalvelun tuottajalle mahdollisuuden valita parhaat asiakkuudet ja jättää kuntien kontolle loput, kuten vaikeat kuljetusmatkat.

Maksajina olisivat edelleen kotitaloudet ja syrjäseutujen yrittäjät ja viljelijät, mikä on muun muassa vastoin aiheuttaja maksaa -periaatetta. Kun julkisen jätehuollon portit suljetaan pk-yrityksiltä, yrityksien vaihtoehtona on hakea yksityistä palveluntarjontaa, joka on usein kaukana ja hintavaa.

Vaikka yritystaksa julkisessa jätehuollossa on usein hiukan kotitalouksien taksaa kalliimpi, julkinen yritys­taksa alittaa yleensä yksityisen sektorin hinnoittelun selkeästi. Julkisen jätehuollon hoidettavana on tällä hetkellä noin 60 prosenttia yhdyskunta­jätteestä, mikä on vain noin kolme prosenttia Suomen koko jätemäärästä.

Kaikki 97 prosentin valtavasta jätemäärästä on jo yksityisen jätehuoltotoimen vapaasti järjestettävissä ja kilpailtavissa. Eikö se riitä?