Piilevät viat kaupan ongelmakohta

Jos yksityishenkilöltä ostetussa hevosessa havaitaan kaupanteon jälkeen vikaa, on näyttövastuu siitä ostajalla. Yritykseltä ostettuun hevoseen pätee kuluttajansuojalaki. 

Risto Salmi tuntee hevoset myös käytännössä. Hänellä on omia hevosia ja aikanaan hän on työskennellyt myös kengittäjänä.

Salmen mukaan ensimmäiseksi kannattaa selvittää hevosen historia, eli kuka sen on aiemmin omistanut ja mitä edelliset omistajat ovat hevosesta pitäneet, sekä selvittää esimerkiksi hevosen kilpailutulokset ja hoitohistoria aiemmilta vuosilta.

Seuraavassa vaiheessa hevosta pitää käydä kokeilemassa muutaman kerran itse, jotta saa selville sen tallitavat ja soveltuuko hevonen aiottuun käyttötarkoitukseen.

”Sen jälkeen vuorossa on ehdottomasti tärkein asia, eläinlääkärin tarkastus. Siihen kannattaa panostaa. Jalkojen lisäksi otattaisin itse röntgenkuvat myös selästä. Silloin selviää, mitä on ostamassa eli hevosen mahdolliset viat.”

Myös hevosen vakuutus on hyvä selvittää ennen kauppakirjan allekirjoittamista. Vakuutusyhtiön eläinlääkäri käy läpi terveystarkastuksen tulokset ja arvioi niiden perusteella, saako hevonen täyden vakuutuksen vai rajataanko jotain pois.

Hevosen omistajuuden tarkastaminen on myös tärkeää. Hevosella pitäisi olla aukoton omistushistoria Suomen Hippoksen tai jonkin ulkomaisen järjestön rekisterissä.

”Vasta, jos kaikki on tähän asti kunnossa, voi allekirjoittaa kauppakirjan”, Salmi suosittelee.

Kun yksityinen henkilö ostaa hevosen yritykseltä, kauppaan sovelletaan kuluttajansuojalakia. Tuolloin, jos hevosessa ilmenee kuuden kuukauden sisään virhe, ostajan on reklamoitava myyjää. Myyjällä on tässä tilanteessa näyttötaakka todistaa, että hevosessa ei ollut virhettä kaupantekohetkellä.

Yksityisten väliseen kauppaan sovelletaan irtaimen kauppaa koskevaa lakia (ns. Kauppalaki), ja näyttövastuu virheestä on tällöin ostajalla. Hänen on kyettävä todistamaan, että virhe oli hevosessa jo kaupantekohetkellä.

Virhe hevosessa voi oikeuttaa hinnan alennukseen tai jopa kaupan purkuun, jos kyse on oleellisesta virheestä. Se on kuitenkin tapauskohtaista.

”Myös rikoslakia voidaan soveltaa hevoskauppaan, kylläkin harvoin. Se tulee kyseeseen, jos hevosesta on tahallisesti pimitetty jotain oleellista tietoa.”

Salmi huomauttaa, että hevoskaupan varsinainen ongelmakohta ovat piilevät viat. Hevosessa voi siis ilmetä vika, jota kukaan ei ole aiemmin huomannut.

”Tällaisesta on olemassa korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan hevonen palautuu myyjälle eli myyjä ei voi vedota siihen, että hän ei tiennyt ’koko asiasta’ mitään.”

Hevoskauppaan liittyviä riitoja Salmi hoitaa muutamia kymmeniä vuodessa, ensimmäiset jo vuonna 1992. Osa niistä saadaan soviteltua, mutta pieni osa menee oikeuteen asti. Silloin pelkät toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut ovat helposti 15 000–20 000 euroa.

Yleisimmin ongelmia tulee ulkomailta ostettujen kalliiden hevosten kanssa. Etenkin kalliimman hevosen Salmi suosittelee ostamaan maasta, jossa kaupankäyntiin liittyvä lainsäädäntö on hyvällä länsimaisella tasolla.

Kokemuksensa perusteella hän suosittelee, että ulkomailta ostetun kalliin hevosen oikeudenkäynti käydään siinä maassa, jossa myyjällä on kotipaikka. Tuolloin varmistetaan se, että asia käydään perinpohjin läpi ja suomalaisen ostajan oikeusturva on parhaalla mahdollisella tasolla. Tosin EU-lainsäädäntö mahdollistaa tietyissä poikkeustapauksissa irtainta koskevan riita-asian käsittelyn ostajan kotipaikan tuomioistuimessa.