Metsäsertifiointi – mielenrauhaa kenelle?

Viime viikolla niin Maaseudun Tulevaisuus (18.12.) kuin Metsälehti (17.12.) kirjoittivat näyttävästi FSC-metsäsertifioinnista. Artikkeleissa olivat kommentoijina pelkästään ne tahot, jotka ovat mukana FSC-sertifioinnissa.

MTK edustaa metsänhoitoyhdistysten kautta 80:tä prosenttia suomalaisista metsänomistajista ja pinta-alasta vielä sitäkin suurempaa osaa yksityismetsistä. Valittavasti toimittajat eivät olleet kiinnostuneet tämän ryhmän mieli­piteistä.

On hyvä, että meillä on erilaisia sertifiointijärjestelmiä. Niiden kaikkien pitää olla markkinalähtöisiä ja niiden kaikkien markkinalähtöisyyttä tulee parantaa. Olisi hienoa, jos euro todella puhuisi, oli sertifiointijärjestelmä mikä tahansa.

Metsäsertifiointi ei ole pelkästään ekologista kestävyyttä, vaan sen tulee taata myös sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Esimerkiksi PEFC:n vaatimukset koskien työturvallisuutta ja -terveyttä ovat huomattavasti FSC:tä laajemmat, toisin kuin Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa annettiin ymmärtää.

Metsäsertifiointi ei myöskään ole metsien suojelua. Suojeluun meillä on aivan omat erilliset järjestelmät ja menetelmät.

Suomalainen metsäomistaja ei ole kiinnostunut, mikä kirjainyhdistelmä sertifikaattilogossa on. Metsänomistajat ovat kiinnostuneita puukaupan markkinalähtöisyydestä. Ja siitä, että he voivat aidosti vaikuttaa omia metsiään koskevaan päätöksentekoon.

Metsänomistajat ovat myös aidosti kiinnostuneista metsiensä monimuotoisuudesta. Valitettavasti FSC:n päätöksenteossa ei metsänomistajan ääni kuulu miltään osin.

Olen ollut viiden viime vuoden aikana mukana lukuisissa palavereissa, joissa FSC:n organisaatio, metsäteollisuus tai eurooppalaisten painotalojen edustajat toivovat ja vaativat suomalaisia perhemetsäomistajia liittymään FSC:hen. Poikkeuksetta, samaan hengenvetoon vaatijat ovat todenneet, että markkinat eivät maksa nousevia kustannuksia.

Kysymys siis kuluu, miksi yksittäinen metsäomistaja olisi muista kuin ideologista syitä halukas valitsemaan FSC-järjestelmän.

Osa näistä vaatijoista on jopa todennut, että heidän mielestään Suomen metsien tila on hyvä, Euroopan paras. Tai, että he eivät oikeastaan ole edes kiinnostuneita Suomen metsien tilasta, vaan FSC-leimasta omissa tuotteissaan. Näiltä osin markkinalähtöisyys näkyy toimivan.

Meillä MTK:ssa ei ole mitään sitä vastaan, jos FSC-järjestelmää kehitetään niin, että sen toiminta ja mallit sopivat suomalaiseen perhemetsätalouteen. Aivan ratkaisevaa on, että hehkutettu markkinalähtöisyys on aitoa markkinalähtöisyyttä.

On helppo vaatia mitä tahansa ja olla ympäristötietoinen, jos joku toinen maksaa viulut. Tässä tapauksessa se joku toinen on suomalainen metsänomistaja.

Odotan innolla sitä päivää, kun euro todella aidosti puhuu!