Entä jos jotain jäi huomaamatta, Matti?
Luen Matti Vanhasen kolumnia ” Entä jos?” (MT 28.5.) kotiseudullani Putkilahdessa, joka on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Jyväskylässä. Kuuntelen haikaran huhuilua Päijänteen Ylisjärven takaisilta vuorilta. Sinne suunnitellaan kymmenen tuulimyllyn riviä, joka ulottuu 400 metrin korkeuteen. Siihen naapuriin, meidän maalle ja herkkään luontoympäristöön, ovat kanadalaiset tulossa etsimään kultaa.
Matti, en pysty olemaan ylpeä visiostasi, sillä se tarkoittaa Suomen sisäistä kolonialismia. Näillä eväillä vihreä siirtymä ei ole oikeudenmukainen. On tärkeä tavoite pitää maaseutu asuttuna ja elinkeinot pyörimässä.
Meillä päin homma menee vaan nyt niin, että Espoossa asuva sijoittaja keräisi mielellään tuulimyllyjen maanvuokratulot, kun taas paikallinen vuokramökkiyrittäjä menettäisi asiakkaansa.
Tuuli- ja kaivosteollisuuden suunnitelmien vaikutuspiirissä on karkean kartanluvun perusteella noin 30 prosenttia Suomen pinta-alasta, joten emme ole Putkilahdessa yksin.
Tuuli- ja kaivosteollisuus on voimakkaasti etujärjestöjensä lobbaamaa liiketoimintaa, jossa on mukana kansainvälisten sijoitusrahastojen intressit saada toiminnasta maksimaalinen hyöty. Mainitsemasi miljardi-investoinnit tarkoittavat, että monikansalliset rahoitusyhtiöt pumppaavat satoja miljardeja rahaa ulos Suomesta.
Tuulivoiman sijoittelu tarvitsee tiukempaa ohjausta ja kaivosteollisuus tiukemmat ympäristönormit. Verotulot pitää saada Suomen hyväksi.
Uhkakuvat teollisuustoiminnasta luontoympäristössä jarruttavat muiden toimialojen investointeja maaseudulla. Ei minulla ole esittää miljardi-investointeja tuuli- ja kaivosteollisuuden tilalle. Minulla on esittää tulevaisuuden näköalana paikallisten yritysten ekosysteemejä, jossa liiketoiminnan edellytykset kunnioittavat ympäristöä ja voitot jäävät yrittäjälle Suomeen.
Tuuli- ja kaivosteollisuus ei juuri tarjoa työtä paikallisille ihmisille. Paitsi kun jälkiä siivotaan maanomistajien ja veronmaksajien rahoilla.
Entä jos miljoonainvestoinnit saastuttavat puhtaat vetemme? Entä jos koko Suomen kattava tuulivoimarakentaminen tekee niiden lähistöllä asumisen, mökkeilyn ja muun yrittämisen mahdottomaksi? Entä jos luonto nähtäisiin oikeasti arvokkaana, eikä pelkästään taloudellisen hyödyn välineenä?
Entä jos minäkin saisin käyttää voimavarani mainitsemaasi taloudelliseen toimeliaisuuteen eikä kotini puolustamiseen valtion tukemaa rosvoamista vastaan?
Katri Ruth
psykologi
Jyväskylä
Uhkakuvat teollisuus- toiminnasta luontoympäristössä jarruttavat muiden toimialojen investointeja maaseudulla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
