Uutta odotellessa

Maatalouspolitiikan uudet avaukset odottavat! Kun katselee peltoja nyt syksyllä ja ennätyslämpimän kesän jälkeen, muutama havainto on paikallaan.

Valvattia ja ohdaketta on viljelty ennätyslaajasti ja korjaamattomia ohrapeltoja on edelleen. Niillä satapäiset joutsenparvet ruokailevat. Korjuukiirettä ei näytä olevan.

On ympäristön eteen tehty sakeutusaltaita ja rehottavia viherkaistoja, joissa valtavat rikkakasvustot kukoistavat vuodesta toiseen korjaamattomina.

Niistä ravinteet valuvat takuuvarmasti vesistöön nyt lämpimän marraskuun aikana.

Niiden metrimäärien tarkka mittaaminen ympäristön suojelun nimissä ja siitä raportointi hallitsee keskustelua. Tukia tukien perään kysellään edelleen välittämättä niiden todellisista ympäristövaikutuksista sen enempää.

On jatkossa paikallaan, että peltojen sadontuottokykyyn ohjataan jonkin asteista huomiota, sillä pellosta kaikki lähtee.

Jos peltojen kalkitus ei ole kunnossa, salaojat eivät pelaa, piiriojista ei ole tietoa ja vesilinnut uiskentelevat pelloilla, kun vedet eivät pääse piiri- tai salaojiin, onko sellaisella viljelyllä edelleen oikeutusta nauttia tuista?

Samanaikaisesti tuodaan yhä kasvava osa elintarvikkeista ulkomailta. Koneet ruostuvat konevajoissa, lähes käyttämättömien viljankuivurien ovet ovat pääosin syysmyrskyjen riepoteltavina. Muutosta tähän on aihetta odottaa.