Avoin metsätieto avain parempaan kannattavuuteen

Metsätietojen julkisuutta koskeva lakimuutos tulee voimaan maaliskuun alussa, 1.3.2018. Lakimuutoksen myötä Metsäkeskuksen metsävaratiedoista tulevat avoimiksi muun muassa metsävarakuviot, metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt, eli metsälain 10 pykälän kohteet, metsänkäyttöilmoitukset ja Kemera-aineistot.

Avoimiksi eivät tule henkilötiedot eli tiedot kiinteistöstä tai sen omistajasta, eivätkä ihmisten nimet.

Metsävaratiedon avoimuus ja sitä kautta niiden entistä laajempi käyttö mahdollistavat metsätaloudessa valtavan tuottavuusloikan. Suurin voittaja metsätiedon paremmassa käytössä ja sen joustavissa päivityskäytännöissä on yksittäinen metsänomistaja: on ennen kaikkea hänen, ja hänen metsänsä etu, että taimikonhoito, puukauppa ja korjuun suunnittelu ja toteutus tehdään mahdollisimman tarkan ja ajantasaisen tiedon pohjalta.

Mikään suunnitelma tai raportti ei kuitenkaan voi olla tarkempi kuin se perustieto, jonka pohjalle ne on tehty. Siksi metsävaratiedon tarkkuutta ja ajantasaisuutta pitää entisestään parantaa. Teknologia kehittyy ja seuraavan polven laserkeilain antaa tarkempaa tietoa kuin edeltäjänsä.

Paremman teknologian lisäksi tarvitsemme toimivaa julkishallinnon ja elinkeinoelämän kumppanuutta – tarvitsemme toimivan metsätietoekosysteemin. Ekosysteemiajattelu on yleistä monilla toimialoilla, ja myös metsätaloudessa kannattaa tunnistaa modernin jakamistalouden edut.

Esimerkiksi kaikkien tunteman Applen ekosysteemissä oli vuonna 2007 vain 2 000 yritystä ja toimijaa, nyt niitä on 300 000.

Yhteisin pelisäännöin tapahtuva tiedonvaihto hyödyttää niin metsänomistajia kuin puunhankinta- ja korjuuyrityksiäkin. Ylivoimaisesti järkevin tapa päivittää metsävaratietoa sekä metsävaratiedon tarkkuuden että tiedon tuotantokustannusten kannalta on metsätalouden käytännön töiden palautustieto.

Metsätalouden sopimuspohjissa voitaisiinkin sopia osapuolten kesken työmaan tiettyjen toteutustietojen palauttamisesta kansalliseen metsätietojärjestelmään. Tämä koskee niin hakkuu- kuin metsänhoitokohteita.

Julkisin varoin tuotettava Metsäkeskuksen metsävaratieto voi toimia metsätietoekosysteemin yhteisenä palvelualustana. Kun tieto liikkuu sujuvasti eri suuntiin, se rikastuu, tarkentuu ja ajantasaistuu. Avoimen perustiedon päälle kaupalliset toimijat voivat rakentaa entistä paremmin omia palveluitaan.

Metsäkeskuksen metsävaratietoa käytetään jo nyt muun muassa eri pankkien palveluissa. Ehkä näkyvin esimerkki metsävaratiedon käytöstä on ollut sähköinen puukauppapaikka Kuutio, joka aloitti toimintansa viime vuonna. Sähköisestä puukaupasta tulee epäilemättä lähivuosina alalla vallitseva kauppatapa.

Entistä tarkemmat ja ajantasaisemmat metsätiedot pienentävät sähköisessä kaupassa molempien kaupan osapuolten riskiä.

Kun metsätiedot, tarjouspyynnöt ja yrityksen varasto- ja tilauskanta yhdistetään ajantasaisesti, voidaan puuraaka-aine ostaa ja myydä entistä tarkemmin sille parhaiten sopivaan käyttökohteeseen: metsänomistaja saa puustaan parhaan mahdollisen hinnan ja puunjalostaja korkealaatuisemman lopputuotteen ja paremman kannattavuuden.

Kun metsävaratiedot avautuvat, jää nähtäväksi, milloin puukauppapalveluihin luodaan palvelu, jossa puunostaja voi olla aloitteellinen ja jättää metsänomistajalle ostotarjouksen haluamastaan kohteesta.

Puun korjuussa eri lähteistä kerätyn avoimen tiedon yhdistäminen toisiinsa tarjoaa hienot mahdollisuudet parantaa toiminnan laatua ja tuottavuutta. Kun hakkuiden suunnittelussa huomioidaan esimerkiksi ajantasainen säätieto, korjuu voidaan kohdistaa kohteisiin, joiden maapohja ja metsätie kantavat.

Metsänomistaja voi myös hyödyntää sääennusteet ja avoimet tiedot metsänkäyttöilmoituksista, ja tehdä yhteismyyntejä naapurinsa kanssa. Puunkorjuun suunnittelun entistä paremmat työkalut merkitsevät myös parempaa työnjälkeä: vähemmän korjuuvaurioita ja korjuujälkipainaumia tai huomaamatta vahingoitettuja luontokohteita.

Metsätalouden kannattavuuden ja paremman asiakaskokemuksen lisäksi avoin metsätieto mahdollistaa entistä paremmin luonnon monimuotoisuuden huomioimisen. Äärimmilleen vietynä monitoimikone voidaan ohjelmoida niin, ettei se suostu ajamaan pistetietona kartalle merkatulle luontokohteelle.

Olemme metsätiedon käytössä vasta alkutaipaleella. Kehittyvä tiedonkäsittely ja analytiikka tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia. Toimiva metsätietoekosysteemi merkitsee parempaa kannattavuutta ja kestävyyttä – ja sitä kautta metsätalouden yleistä arvostusta.