Kuka maksaa kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen?

Yle Radio 1:n Ykkösaamussa käytiin joulun alla keskustelua kauppojen aukioloaikojen vapautumisesta.

Keskustelussa Kuluttajatutkimuslaitoksen edustaja kertoi, että kulutus tuskin aukioloaikojen vapautumisen myötä lisääntyy, mutta siirtyy hieman eri ajankohtiin. Kaupan edustaja ei tätä näkemystä ainakaan tuossa yhteydessä millään muotoa kiistänyt.

Kun kaupat ovat pidempään auki aamuisin, iltaisin, viikonloppuisin ja erilaisina pyhinä, nostaa se luonnollisesti kaupan kustannuksia. Olettaen Kuluttajatutkimuslaitoksen edustajan olevan oikeassa kokonaismyynnin nollakasvusta, muodostuu yhtälö, jossa kaupan kulut kasvavat, mutta myynnistä saatavat tuotot eivät.

Käytännössä kaupalla on kaksi keinoa kattaa kasvavat kulunsa. Yksi vaihtoehto on, että kuluttajahinnat nousevat kattamaan korkeammat kulut.

Kun samaan aika kyse on kauppaketjujen verisestä kilpailusta, tämä tuskin toteutuu. Ja tuskin se kirkonmenojen aikaan ostettu leipä, jauheliha tai maitopurkki on kalliimpi kuin muina aikoina myyty.

Samaisessa Ykkösaamun keskustelussa kaupan edustaja esitti vaatimuksen elintarviketeollisuudelle tarjonnan lisäämiseksi aukioloaikoja vastaavalla tavalla. Tämä tarkoittaa luonnollisesti lisää kustannuksia teollisuudelle ja muille tavarantoimittajille.

Edellä esitetyn pohjalta on varsin helppo laatia yhtälö. Toisella puolella ovat kaupan kasvavat kustannukset, myynnin korkeintaan marginaalinen kasvu sekä tuonnin lisääntyminen. Toisella puolella ovat teollisuuden ja tavarantoimittajien entistä kovempi kilpailuttaminen ja niille aiheutuva kustannusten nousu.

Kaupan aukioloaikojen vapauttaminen ei lisää suomalaisten ostovoimaa eikä monien arvioiden mukaan luo uusia työpaikkoja. Kustannuspaineita se sen sijaan luo erityisesti elintarvikeketjussa jo ennestään heikoimmassa asemassa olevaan alkupäähän, ruuan tuottajiin.

Vuosi 2015 oli lainsäädännön valmistelun näkökulmasta todennäköisesti yksi itsenäisen Suomen historian heikkotasoisin. Esimerkkeinä tästä olivat ruuan tuottajaa koskevina mm. nitraattiasetus, lomituspalvelulaki ja ajokorttilainsäädännön uudistus. Jokaisen osalta ensimmäiset esitykset olivat suorastaan ala-arvoisia, mutta edunvalvonnalla niihin saatiin merkittäviä parannuksia.

Kaikille edellä mainituille oli yhteistä niistä käytännössä kokonaan puuttuneet vaikutusarviot eri toimijoihin. Kauppojen aukioloaikojen vapauttamisessa on varmaan lähtökohtaisesti ollut hyvä tarkoitus, mutta vaikutusarviot on siinäkin jätetty liian suppeiksi.

Kaupan toiveet aukioloaikojen vapauttamiselle ovat täysin ymmärrettävät. Kaupan edustajien on kuitenkin ymmärrettävä, että kauppa ei voi jatkuvasti siirtää omia kustannuksiaan ketjussa taaksepäin muiden maksettaviksi. Sen on lopultakin alettava kantaa itse vastuu niistä tai siirrettävä ne kuluttajahintoihin.

Jäikö epäselväksi, mikä se toinen ja todennäköisempi vaihtoehto on? No se on se vanha tuttu, suomalainen viljelijä maksaa, kuten tähänkin saakka.