Kesä kuumottaa

Vieraana maalla

Kiva kun pääsit taas.

– Kiva kun saa tulla, kun ei oo omaa mökkiä.

– Mitenkä töissä?

– Johan kuumasta toimistosta jouti. Vaikka tulihan sinne oikein namusia kesäpoikia. Just semmoiset olisin itsekin valinnut.

– Entäs tyttöjä?

– Pari oikein mukavaa mut yhtä mä ihmettelen, varmana valittu vaan näön takia. Toimistopäällikkö erehtyi kehaisemaan sen napapaitaa mun kuullen. Semmoisesta seksismistä joutuu namusedät tarjoamaan koko porukalle törkypullat.

– Ei kumminkaan ahdistellut?

– Taisi raukka tuntea itsensä ahdistelluksi. Meidän täti räväkkä sanoi, että se on saamaton ja siksi saamaton, vaikka ei tarttis kun se on aika söpö sekin. Olen mäkin sitä joskus kiusoitellut, se menee niin ihanasti hämilleen.

– Tarjositko törkypullat?

– En tietenkään. Saahan naiset kehua toisten vaatteita ja hiuksia ja partaakin, jos kehumista sattuu olemaan. Eihän se ole yhtään sama kuin miesten vihjailut. Sitä paitsi naiset osaa katsoa niin ettei mies huomaakaan.

– No onhan joku nainenkin joutunut syytetyksi ahdistelusta. Mutta jos mä olisin teillä, mä melkein toivoisin että joku sanois jotain, sais vähän huomiota ja kahvipullat.

– Parempi kun ei ole pullaa koko ajan. Voisi huomio loppua kun paisuisi kuin pullataikina.

– No ei sulla ainakaan ole vaaraa. Sitä paitsi moni mun tuntema mies haluaa että on jotain enemmän kuin naistenlehtien malleissa.

– Tosta hyvästä tarjoat kyllä törkypullan.

– Joo, niitä eilisiltana paistettuja.

* * *

– Vika päivä kaupungissa meni kun etsin uimapukua.

– Hyvännäköinen. Ja ostit ihan itseäs varten. Kun ei täällä oo ketään näkemässä, miehiä ainakaan.

– Ainahan mä itseä varten. En ainakaan Kallea, se ei ole vuosiin huomannut mitään, paitsi aina valittaa kun muutan kampausta. Mutta saahan muutkin tykätä, että hyvännäköinen. Vaate meinaan, ja vaikka muutenkin, jos ilmaisee sen sillai sopivasti.

– Tai on sopiva sanoja.

– Ja onhan tälle ihan oikeaa käyttöäkin.

– Niin. Lapsena mä uin tässä paljon. Silloin tässä oli hiekkapohja.

– Miks tota mutaa on tullut? Onks sekin niitä maatalouden päästöjä?

– En tiedä. Luulen, että enempi se johtuu soiden ojituksesta. Ne teki sen vaan niin kauan sitten, ettei silloin kukaan asiaa miettinyt eikä enää muista.

– Ainahan hieno aines kasautuu vähitellen pohjaan. Kunnes seuraava jääkausi taas erottelee hiekan ja muut.

– Niin kai. Se vaan mietityttää, miks sitä on tapahtunut niin nopeasti just mun elinaikana.

* * *

– Hei, tuolta tulee joku kanootti.

– Tässä menee joku reitti. Mut noihan tulee suoraan tänne?

– Päivää ja anteeksi häiriö. Tuleeko tähän mökille tie?

– Tulee. Miten niin?

– Haittaisko, jos me tilattais tähän noutaja meille ja kanootille? Kaveri sai tottumattomuuttaan kädet ihan rakoille. Ollaan katseltu, missä olis tie lähellä.

– Kyllä se käy. Mä voin neuvoa noutajalle reitin.

– Hyvä. Vielä me jonain päivänä mennään ihan oikeaan erämaahan. Mutta harjoitellessa on hyvä, kun lähellä on ihmisiä ja teitä. Kaupungissa ei aina tule ajatelleeksi, mitä kaikkea hyötyä siitä on, että täällä maallakin vielä joku asuu.