Päästö­laskennat ovat pielessä

Ilmastopäästöjä tarkastellaan yleensä maakohtaisesti. Tästä aiheutuu, että Suomessa ei kannata tuottaa mitään, vaan ostaa kaikki ulkomailta. Sillä silloin päästöt menevät Suomen sijasta muiden maiden tilastoihin. Tässä ei ole järkeä. Muut maat sijaitsevat samalla maapallolla ja yhtei­sessä ilmastossa. Tilanne muuttuisi, jos laskentamalli olisi päästöt/asukas.

Ajatellaan että Suomeen rakennettaisiin uusi ja moderni tehdas, joka korvaisi esimerkiksi jonkun vanhan, kannattamattoman ja saastuttavan kiinalaistehtaan. Silloin Suomen päästöt nousisivat, mutta maailman asukkaiden keskimääräiset päästöt laskisivat, koska uusi tehdas on ekologisempi kuin vanha tehdas.

Nykyisellä maakohtaisella päästölaskentajärjestelmällä Suomen ei kannata uutta tehdasta rakentaa, vaan jatkaa tarvikkeiden ostamisesta kiinalaisesta tehtaasta.

Ilmastopäästöjä mitataan myös täysin epäloogisesti milloin mistäkin kohtaa tuotantoketjua. Esimerkiksi liikenteen päästöt ovat autoilijan itsensä kontolla, mutta ruoantuotannossa päästöt ovatkin ruoan syöjien sijaan maanviljelijöiden kontolla. Tuulivoimaa tuottava kunta on hiilinegatiivinen, mutta turpeella energiaa tuottava ei, vaikka turve kasvaa enemmän kuin sitä käytetään.

Tuntuu siltä, että ensin päätetään lopputulos ja sitten vasta tapa jolla päästöt lasketaan. Helsinki ei tuota juuri mitään resursseja. Se ostaa esimerkiksi lähes kaiken ruoan, rakennustarvikkeet ja energian muualta. Helsinkiläisten päästöt ovat pienet, jos päästöt lasketaan niille, jotka tuottavat tuotteita. Jos taas päästöt lasketaan asukkaille eli kuluttajille, ovat helsinkiläisten päästöt suuret.

Laskutavalla on siis merkitystä. Ilmastopäästöjen laskutavat tulisi yhdenmukaistaa. Kysyntä ohjaa tuotantoa. Sitä tuotetaan mitä ihmiset haluavat. Siksi päästöt tulisi aina laskea kuluttajille.