Uudet kuidut kirittävät tekstiiliteollisuuden kehitystä

Onnistuvatko tekstiilit täyttämään paperin jättämät saappaat, kysyi PTT:n metsä­ekonomisti Matti Valonen kolumnissaan (MT 17.3.). Suomi on yksi maailman kärkimaista uusien bio- ja kierrätys­pohjaisten tekstiilikuitujen kehittämisessä. Ratkaisuja kehittävät niin innovatiiviset uudet yritykset kuin Valosen mainitsemat perinteiset metsäteollisuusyhtiötkin.

Metsäteollisuuden kehittämät kuituteknologiat avaavat kiinnostavia mahdollisuuksia, mutta on tärkeä muistaa, että tekstiilikuituja voi valmistaa lähes mistä tahansa selluloosaa sisältävästä materiaalista. Niitä voi tuottaa vaikkapa maatalouden ja elintarviketuotannon sivuvirroista, kierrätyskartongista tai poistotekstiilistä.

Uusilla kuiduilla voidaan korvata erityisesti puuvillaa ja viskoosia. Niille on valtavat markkinat. Tekstiiliteollisuudella on uusien kuitujen tulevaisuudessa mahdollisuus vaikuttaa entistä merkittävämmin kansantalouteen – ja talouteen globaalisti.

Raaka-ainetuotanto on kuitenkin vain yksi osa tekstiilin tuotantoketjua. On olennaista ymmärtää tekstiiliteollisuuden tuotteiden korkea jalostusarvo. Kun sellu jalostetaan langaksi, kankaiksi ja vaatteiksi, uusilla kuituteknologioilla saadaan noin 6,5-kertainen jalostusarvo perinteiseen selluntuotantoon verrattuna.

Nyt tuotantoketju kotimaassa kuitenkin katkeaa tekstiili­kuidun valmistamiseen: meillä ei esimerkiksi kehrätä lankaa, joka sopisi vaatekankaiden kutomiseen.

Tuotantoketjun osat tarvit­sevat lisäinvestointeja, jos valmistuksesta halutaan laajamittaista. Suomen pitää tarjota yrityksille toimintaympäristö, jossa ne haluavat investoida kuitutuotantoon ja sitä seuraaviin tuotantoketjun osiin. Koko arvoketjun luominen Suomeen on mahdollista, ja siinä auttaa esimerkiksi digitalisaatio.

Paperin jättämien saappaiden täyttäminen vaatii kunnianhimoa, Matti Valonen totesi. Tavoite arvoketjun kehittämisestä on tekstiiliä tuottavien yritysten yhteinen, eli vahvaa kehitys­halua alalla varmasti riittää.