Hankala paikka kuntoon

Seppelvarpu on vaatimaton, maata myöten kasvava pensas, joka ei vaadi juuri mitään muuta kuin neliön verran tilaa. Sen kasvutapa tukahduttaa rikkaruohot. 

Hankala maisemoitava on rinne tai penkka, jonka maa-aines ja kaltevuus vaihtelevat pihan mukaan. Yleensä pihan häpeäpilkku on rikkakasvien valtaama, hoitamaton alue, joka antaa helposti suttuisen yleisvaikutelman.

Vaan ei hätää. Oikeanlaisilla kasvivalinnoilla, kivillä ja ripauksella luovuutta saa mahdottomankin kohdan maisemoitua.

Olipa ongelmapaikka aamu- tai ilta-auringon puolella, on ensin päästävä eroon rikkakasveista. Mekaaninen kitkeminen on työlästä, mutta myrkkyjen käyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa. Mikään myrkytys ei ratkaise ongelmaa lopullisesti; rikkaruohoista tulee vain ovelampia.

Mikäli rinteessä on kiviä jo entuudestaan, kannattaa ne hyödyntää porrastamalla rinne istutuskoloilla ja -taskuilla. Reunustus viimeistelee urakan, kivet ovat siinäkin oivallisia. Kivien poiskuljetus olisi suuremman vaivan takana, ja ne on siksikin hyvä ottaa osaksi hoidettua pihaa.

Moni kivikkokasviharrastaja on päätynyt karun paikan kasveihin olosuhteiden pakosta.

Kasvit saati multa eivät pysy paikoillaan ennen juurtumista, ja muutama kunnon sade huuhtoo ne mennessään. Kasvin tulee kestää alkuvaiheen koettelemukset eli päästä asettumaan paikoilleen.

Apuna ankkuroimisessa voi kivien lisäksi käyttää juuttikangasta. Kasvin kohdalle leikataan istutusreikä, ja kangas peitetään reilulla kerroksella kuorikatetta.

Seinäjyrkkään rinteeseen voi kivimuurin rakentaminen olla järkevää, tosin sen työläämpää puuhaa puutarhasta vaikea löytää.

Jos rinteen jyrkkyys on enemmän kuin 1:2, porrastus on tarpeen, jotta vesi ei vie kaikkea mennessään.

Jotkut harjoittelevat veden valumisreittejä kasteluletkun kanssa selvittääkseen sen, miten vesi kulkeutuu alaspäin. Näin voi myös välttää mahdollisen kasvien juurien mätänemisen: liian syvä tasku kerää vettä ja on etenkin savipitoisessa maassa kohtalokasta. Sorakerros mullan alla yksi ratkaisu.

Kivikkokasvien kasvattamiseen vihkiytyneet saattavat piilottaa maamassojen alle ja keskelle salaojaputkia, joiden kautta vesi pääsee valumaan pois.

Kaltevuus ja maa-aineksen laatu vaikuttavat paljon siihen, miten rinne elää ja liikkuu. Sora ja savi käyttäytyvät eri tavoin, höttöinen turpeensekainen multa ei kauan kestä missään.

Turveharkkoja käytetään reunustuksiin yleensä varjoisissa paikoissa ja metsäistä yleisilmettä tavoiteltaessa, sillä paahteessa ja porotuksessa ne rutisevat kuivuuttaan ja halkeilevat. Kivi on joka tapauksessa kestävämpi ongelmapaikkoja somistettaessa.

On tärkeää, että multapintaa jää mahdollisimman vähän näkyviin istutuksen jälkeen. Mitä useamman ja suuremman taimen hankkii, sitä nopeammin paikka maisemoituu. Myös kuori- tai muu kate auttaa.

Jos ei halua istuttaa rinteeseen kasveja, on kenttäkivillä kattaminen kestävin, joskin aikaa vievä keino pulmapaikan siistimiseen. Kivet täytyy saumata esimerkiksi kivituhkalla tai maakostealla betonilla.

Kenttäkivet istutetaan maahan 1/3 syvyydeltä. Yleensä kiven tasaisin osa jätetään näkyviin. Kauniin kiveyksen latominen vaatii silmää ja luovuutta, mutta lopputulos on huoleton.