Suomalaisten oltava valmiita uuteen

Me suomalaiset kaipaamme mennyttä ja ihannoimme vanhoja hyviä aikoja uskaltamatta todella tarkastella ja hyödyntää tulevaisuuden tarjoamia mahdollisuuksia. Puskemme sarvi ojossa tulevaisuuden peikkoja vastaan käyttäen samoja vanhoja, eikä välttämättä edes hyviksi koettuja, keinoja voittaaksemme uuden ja pelottavan uhkan.

Kuten niin monta kertaa ennenkin, olemme taas saavuttaneet pisteen, jossa on valittava, miten me suhtaudumme ja reagoimme tulevaisuuden haasteisiin.

Pelkään tässä käyvän Suomelle huonosti. Oman rahan ja aikoinaan inhotun talousaseen, devalvoinnin, ihannointi on suorastaan murheellista. Vielä murheellisempaa se on, kun ymmärtää, minkä tason ihmiset näitä menneisyyteen jääneitä asioita ihannoivat ja kaipaavat.

Ihmisten ymmärtämättömyyttä ja nostalgisen markan kaipuuta käytetään tässä kohtaa henkilökohtaisen arvostuksen hankkimisen välikappaleena. Jos esimerkiksi Paavo Väyrynen todella kohtaisi kysymyksen, palataanko markan käyttöön, en olisi lainkaan varma hänen lopullisesta vastauksestaan.

Kansalaisaloitteellaan hän saa haluamaansa huomiota, mutta Suomen talouden nykytilanteeseen nuo toimet sopivat äärimmäisen huonosti. Myös Väyrynen tietää tämän.

Suomalaiset ovat ajaneet itsensä nykyiseen tilanteeseen olemalla lyhytnäköisiä, ajattelemattomia, taidottomia, itsekkäitä ja ahneita. Suomalainen palkkataso on kestämättömän korkea, koska ammattiyhdistyksillä on enemmän valtaa kuin ne pystyvät käsittelemään, ja ahneus on ihmisen luontainen ominaisuus.

Teollisuus ja suurempi yritysomistus on onnistuttu myymään ulkomaisille osakkeenomistajille, jolloin veroeurot valuvat Suomesta ulos kuten työtkin kalliin työkustannuksen seurauksena. Yritysten omistuksen siirryttyä myös niiden hallinta on menetetty.

Yhteiskunnan kykyä huolehtia kansalaisista on yliarvioitu, ja on odotettu liian kauan ihmettä, joka oikaisee suurten ikäluokkien aiheuttaman sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvun. Ei sitä ihmettä ole tullut eikä tule, ennen kuin joku sen tekee.

Asioiden oikaiseminen olisi yksinkertaista, mutta ihmisen on vaikea hyväksyä muutoksia omalle kohdalleen. Asioita olisi uskallettava katsoa oman pienen elämän ulkopuolelta isommassa kuvassa, ja ihmisten olisi oltava valmiita siirtymään oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Emme voi kehittyvässä maailmassa odottaa, että asiat sujuvat aina vanhojen keinojen turvin, vaan meidän on rohkeasti haettava uusia ratkaisuja välittämättä ympäristön mielipiteistä tai vaatimuksista. Perässä hiihtäjä ei voi voittaa, vaan se, joka uskaltaa ottaa riskin vie palkinnot.

Hallituksemme on ollut halukas hakemaan uusia toimintamalleja Suomi Oy:n pelastamiseksi. Jokaisen tulisi ottaa heistä mallia omaan elämäänsä eikä tyytyä moittimaan asioita jo ennakkoon. Suomalaisten on aika alkaa ymmärtää oma etunsa ja se tosiasia, että antamalla vähän voi saada paljon.

Rauma