Lukijalta: Riistakeskuksen toiminta perustuu lainsäädäntöön

Hannu S. Laineen mielestä Suomessa ei ole yhtään järkevää syytä suurpetojen kuten susien tiukkaan suojeluun. Kuva: Markku Vuorikari

Toimittaja Piia Elonen ryöpyttää Helsingin Sanomissa (HS 21.11.) Suomen Riistakeskusta suurpetojen poikkeusluvista. Tekstissä on sivuutettu keskeisiä faktoja.

Suden, karhun ja ilveksen kannanhoidollisten lupien myöntäminen perustuu Metsästyslain 41a §:ään, joka on johdettu EU:n luontodirektiivin 16 artiklasta. Poikkeuslupia saa myöntää painavista syistä. Artiklaa voidaan tulkita monella tavalla. Tulkinta kulminoituu siihen, onko perustelu riittävän painava.

Riistakeskuksen luvat ovat olleet täysin lainmukaisia ja samoin ovat olleet Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätökset kumota luvat. HS:n otsikko ”jatkuvasti puutteellisia päätöksiä” on täyttä puppua. Vielä jokin aika sitten Varsinais-Suomen ja Pohjois-Suomen hallinto-oikeuksien mukaan ne eivät olleet puutteellisia.

Ruotsi noudattaa luontodirektiiviä ja sen oma lainsäädäntö vastaa direktiivin tavoitteita. Siellä poikkeuslupien myöntäminen suurpetojen metsästykseen on normaalia toimintaa. Riistakeskus on tulkinnut säädöksiä samalla tavalla kuin Ruotsin tuomioistuimet.

Tärkeä kriteeri lupaharkinnassa on ”eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä tai saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella”. Tämä kriteeri täyttyy näiden kolmen lajin kohdalla.

Susikanta on viimeisten parin vuosikymmenen aikana moninkertaistunut. Itä-Suomessa kannan kasvu on ollut melko hidasta ja Länsi-Suomessa erittäin nopeaa, koska lännessä suden ravintovarat ovat hyvät ja idässä heikot. Karhu on myös hyvin elinvoimainen laji Itä-Suomessa. Karhukantaa on jo vuosikymmeniä metsästetty kannanhoidollisilla luvilla. Se on vakaa ja kasvava.

Ilveskanta erityisesti pienten hirvieläinten levinneisyysalueella on hyvin vahva. Luonnonvarakeskuksen vuosittaisista ilveskanta-arviointien tausta-aineistoista ilmenee, että Etelä- ja Länsi-Suomessa ilvesten määrä on ollut biologisella ylärajallaan jo yli 10 vuotta siitä huolimatta, että niitä on metsästetty suunnitellusti ja kontrolloidusti pieniä määriä vuosittain.

Suomessa ei ole enää yhtään järkisyytä suurpetojen tiukkaan suojeluun. Tunnesyitä tiukkaan suojeluun näyttää olevan sitäkin enemmän. Toki metsästyksen tulee olla jatkossakin luvanvaraista ja valvottua.

Lupapäätökset tehdään Riistakeskuksessakin virkavastuulla. Uuden yksikön perustaminen vain suurpetolupia varten olisi huono ratkaisu.

Hannu S. Laine

Hausjärvi