Maaseudun heikosti tunnettu tukiranka

kanssa tämän lehden viikonvaihdesivuille uutista EU:n sisämarkkinoista, törmäsimme erinäisiin reikiin muutoin tiheässä suomalaisessa tilastoinnissa. Vaikuttaa siltä kuin unioniin liittyminen ja rajojen poistuminen olisi poistanut myös tarpeen monien asioiden matemaattiseen seurantaan.

Selvin puute koskee työvoiman rakennetta eli sitä kuuluisaa EU:n vapaata liikkuvuutta.

Tilastokeskus ja työvoimahallinto seuraavat toki työttömien määrää ja Tilastokeskukselta sekä Eurostatilta löytyy monenlaisia väestöä koskevia lukuja.

Lähialueen maantiede puhuu. Joka toinen Suomessa asuva EU-maan kansalainen on virolainen. Myös muita baltteja on väkilukuun nähden sangen runsaasti, yhteensä kuitenkin vain reilu pari tuhatta.

selvästi muiden EU-kansalaisten määrän lisääntyneen Suomessa sen jälkeen, kun unioni laajeni itään vuonna 2004.

Tämä ei sinänsä ole ihme: sama ilmiö näkyy kaikissa läntisissä EU-maissa, koska elintasoero on ajanut entisen itäblokin kansalaisia etsimään toimeentuloa vauraammilta seuduilta.

Niinhän Suomestakin tehtiin, kun minä olin lapsi. Väkeä lähti Ruotsiin, osa kauemmaksikin, kun kaikille ei ollut täällä työtä. Viimeinen aalto maastamuutossa oli nuoruusvuosinani 70-luvun lopulla.

maatiloilla työskentelee noin 18 000 palkattua henkilöä. Heistä useampi kuin kaksi kolmesta on ulkomaalainen.

Luonnonvara-ala on kaikista toimialoista ulkomaisen kausityövoiman suurin käyttäjä. Näitä keikkatyöläisiä on vähintään 6–7, kenties jopa 10 tuhatta.

Kausityöläisten suuren määrän vuoksi kukaan ei tiedä tarkasti, kuinka paljon ulkomaalaisia työskentelee kaikissa maaseudun ammateissa ja moniko heistä on EU:n alueelta, ketkä taas unionin ulkopuolelta.

Myös hallintoa ja alan järjestöjä kiinnostaisi kokonaistilanteen selvittäminen, koska tässä on kysymys merkittävästä ilmiöstä. Tutkimukselle on siis tilausta!

Keltä vain kysyin, aina tiedettiin sanoa tila tai maaseutuyritys, jolla on ulkomaisia työntekijöitä. Heitä on paitsi maatiloilla myös taimitarhoilla, puutarha- ja elintarvikeyrityksissä, turkistarhoilla, lomittajina ja rakennustyömailla.

Maahanmuuttajat ja maassamme väliaikaisesti työskentelevät ulkomaalaiset hoitavat vastuullisia, ammattitaitoa vaativia töitä, jotka eivät näytä suomalaisia kiinnostavan. Ei ole liioiteltua sanoa, että nämä ihmiset ovat yrittäjiemme rinnalla suomalaisen maaseudun tukiranka.

, että Suomesta on tullut selvä nettomuuton maa? Meille on viime vuodet koko ajan muuttanut enemmän väkeä kuin täältä pois.

Suomalaisten kiinnostus muuttaa edes väliaikaisesti kotimaan ulkopuolelle on silti muuttunut hämmästyttävän vähän EU-aikana. Ulkomaille opiskelemaan lähtevien määrä on sentään noussut 2000-luvun puolivälin jälkeen.

On outoa, miksi me suomalaiset edelleen olemme kovin varovaisia lähtemään Eurooppaan töihin tai opiskelemaan. Muutoin matkustamme nykyisin keskimäärin ottaen paljon.

edes sen muutaman kuukauden, oma elämä saa uuden mittakaavan.

Ensiksikin havaitsee kotimaan hyvät ja huonot puolet. Suomalainen tapa toimia ei ole kaikessa se ainoa oikea, toisilta voi oppia. Jotkut asiat taas ovat täällä niin hyvin, että niistä marisevat ottavat päähän.

Toiseksi ymmärtää, että arki ja juhla vaihtelevat, byrokratia kiusaa ja aurinko nousee niin hyville kuin huonoille.

Kolmanneksi tajuaa sen, millainen rikkaus on erilaisuus. Ulkomaalaisissa on suomalaisten tavoin ihmisiä, joiden kanssa tulee helpommin juttuun ja toisten kanssa vähemmän helposti.

Vastaavasti ulkomaalainen miettii varmasti samoja juttuja Suomessa asuessaan.

Juuri ihmisten välisen kanssakäymisen vuoksi minä näen Suomen osana Eurooppaa. Jos kerran me vaan viihdymme kotona, niin onneksi muun Euroopan - ja myös muun maailman - väki uskaltautuu tänne keskuuteemme kylmään ja pimeään. Heitä kannattaa siitä arvostaa.

Ja kiitos EU:n sisämarkkinoiden, ainakin muutto sujuu aiempaa helpommin.