Lintujen rengastus on tärkeä osa luontomme seurantaa

Peltosirkku sai renkaan jalkaansa Askolan Juornaankylässä. 

Nimimerkki T. A. Litiainen kirjoitti 22.6. lintujen rengastuksesta mielipidepalstalle. Koska kirjoitus sisälsi virheellistä tietoa, pyrimme seuraavassa oikaisemaan virheet ja kertomaan rengastuksesta tieteellisenä menetelmänä.

Lintujen rengastusta tehdään erittäin vastuullisesti ja säännellysti. Rengastajaksi ryhtymisen ehdottomana edellytyksenä on testattu taito- ja tietotaso linnun turvallisesta käsittelystä ja siitä, miten lintujen pesintää häiritään mahdollisimman vähän.

Tinkimättömänä peruslähtökohtana on, että lintu on rengastuksen jälkeen yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen sitä. Rengastus on merkittävä populaatioekologisen tutkimuksen menetelmä, sillä sen avulla yksilön elinkierron vaiheita voidaan tutkia.

Muuton tutkimus on yksi tärkeä tutkimuksen kohde, lisäksi tutkitaan muun muassa elossasäilyvyyttä, elinikää, paikkauskollisuutta ja poikastuottoa. Yksilöllisesti merkittyjä lintuja tarvitaan lähes kaikissa lajikohtaisissa erikoistutkimuksissa.

Rengastusta on käytetty apuna kymmenissä suomalaisissa väitöskirjoissa ja sadoissa tieteellisissä artikkeleissa.

Tietomme monien lintujen perusbiologiasta ovat kohentuneet rengastuksen avulla suuresti. Tätä tietoa on koottu äskettäin julkaistuun yli 1 300-sivuiseen Suomen rengastusatlas -teokseen.

Monien vähän rengastettujen lajien osalta tiedot muun muassa lajin paikkauskollisuudesta ja muutosta ovat silti edelleen hyvin hataria, esimerkiksi monien Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa talvehtivien pikkulintujen osalta.

Monet näistä lajeista taantuvat hurjaa vauhtia, mihin ovat syynä laajamittaiset elinympäristöjen muutokset talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varsilla sekä joidenkin lajien osalta ruuaksi metsästäminen sekä Aasiassa että Afrikassa.

Vaikka joissakin kulttuureissa lintujen renkaita onkin kerätty kaulanauhoiksi, on metsästämisen eittämätön pääsyy ravinnon hankkiminen, ja siinä korkeintaan promilleluokkaa oleva rengastettujen lintujen osuus ei mitä todennäköisimmin voi vaikuttaa lintukantojen epäsuotuisaan kehitykseen.

Uudet teknologiset innovaatiot, kuten satelliitti- ja valopaikantimet, ovat tulleet muuton tutkimuksen avuksi, mutta menetelmät eivät kuitenkaan sovi kaikille lajeille ja ovat myös liian kalliita hankkeita toteuttaa laajamittaisena koko lajiston kattavana tutkimuksena.

Taantuvien lintulajien pelastamiseksi tarvitaan paljon tietoa, sillä ilman sitä ei suojelutoimia voida kohdistaa oikeille alueille ja oikeisiin ajankohtiin. Juuri rengastamiseen perustuu se, että tiedämme ovatko linnun ongelmat esimerkiksi pesinnässä, muutossa, metsästyksessä tai talvehtimisalueilla.

Vapaaehtoisina toimivat noin 700 rengastajaa tekevät täten pyyteetöntä työtä tieteen ja luonnonsuojelun edistämiseksi ja keräävät samalla ainutlaatuista aineistoa myös siitä, miten luontomme muuttuu.