Lukijalta: Faktoilla ilmastonmuutosta vastaan − maaseutu on hiilinielu, eikä päästölähde

Metsien ja peltojen hiilinielua laskettaessa jätetään huomiotta korjattuun puutavaraan ja satoon ilmakehästä sidottu hiili, toteaa kirjoittaja.  Kuva: Pekka Fali

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen vakuutti yliökirjoituksessaan (MT 26.6.) paneelin suositusten nojaavan vahvasti tieteeseen. Maankäyttösektorin osalta tämä ei pidä paikkaansa.

Luonnontieteiden keskeisen periaatteen mukaan tutkittavaa kohdetta tulee kuvata juuri sellaisena kuin se on. Maa-alueiden ilmastovaikutuksia tarkasteltaessa kasvihuonekaasujen nettopäästöt tulee siis määrittää mahdollisimman tarkasti havaintoihin mitään lisäämättä tai niistä mitään poistamatta. Tieteen käytäntöjen vastaisesti metsien ja peltojen hiilinielua laskettaessa jätetään kuitenkin huomiotta korjattuun puutavaraan ja satoon ilmakehästä sidottu hiili.

Todellisten, paikkaan sidottujen kasvihuonekaasuvirtojen esiin tuominen on tärkeää, koska päästöt ja nielut sijoittuvat eri alueille ja eri toimijoille. Nykyinen tilastointitapa johtaa yliarvioon maa- ja metsätalousalueiden päästöistä. Teollistuneiden tiheästi asuttujen alueiden päästöjä se aliarvioi. Virheellinen tilastointitapa on keskeinen syy sille, että kansallisten kuormituslukujen ja maaliskuussa julkaistun NASA:n tutkimuksen välillä on ristiriita. Jälkimmäisessä hiilen kulkeutuminen nieluista päästöalueille otettiin huomioon, ja siksi tutkimus osoitti Suomen maaseudun olevan selkeä hiilinielu.

Ilmastopaneeli varoittelee miljardien seuraamuksista, mikäli Suomi ei saavuta EU:n ilmastotavoitteita. Sanktioiden välttämiseksi ehdotetaan ilmastotoimien tehostamista maankäyttösektorilla, esimerkiksi hakkuiden rajoittamista. Tätä lobbausta on pohjustettu vuosia virheellisillä tilastoilla, joissa maanviljelijöiden ja metsänomistajien tiliin on laskettu muiden päästöjä.

Seuraamusten välttäminen metsänomistajien hakkuumahdollisuuksia rajoittamalla tarkoittaisi käytännössä sanktioiden suuruista tulonsiirtoa hiilinielujen ylläpitäjiltä päästöjä tuottaville tahoille. Tämä ei olisi oikein. Toimivassa ja oikeudenmukaisessa ohjausjärjestelmässä päästöistä sakotetaan ja nieluista palkitaan.

Ilmastokeskustelussa ripustaudutaan usein epämääräisiin tilastoihin tai sopimuksiin, joiden yksityiskohtiin edes niiden allekirjoittajat eivät ole perehtyneet. Ollikaisen ehdotus faktoihin pohjautuvasta ratkaisujen etsimisestä onkin erittäin tervetullut. Hyvään alkuun pääsee kertaamalla hiilen kierron perusteet.

Tommi Peltovuori

Loppi