Kalatiet tehtävä tuleville lohisukupolville

Kalanviljelijät eivät usko lohien nousevan kalaportaita pitkin (MT 15.6.). Tämä johtuu heidän mielestään siitä, että kala joka ei ole leimaantunut (meri-istukas) voimaloiden yläpuolisiin synnyinalueisiin, ei yksinkertaisesti omaa nousuviettiä aloittaakseen nousun.

Vaikka istutusmäärät nostettaisiinkin moninkertaisiksi, ei se poistaisi sitä tosiasiaa, että viime vuosina sekä luonnonpoikasten ja laitospoikasten eloonjäänti on heikentynyt dramaattisesti, johon myös MOT tarttui vuonna 2007 otsikolla Pullamössölohet.

Esteenä lohen palauttamiselle voimalaitoksin rakennettuihin vesistöihin on syvälle juurtunut vastuuttomuus arvokkaiden paikallisten vaellus­kalakantojen säilyttämisestä seuraaville sukupolville.

Lohi on uskomaton selviytyjä, joka vaaroja kaihtamatta vaeltaa pitkiäkin matkoja, mutta padon ohi ne eivät pääse ilman nousua mahdollistavaa uomaa. Kalatiet tulee tehdä tuleville lohisukupolville. Niiden kautta aidot luonnon lohikalat jälleen pääsevät kutualueilleen, sillä parhaat poikastuotantoalueet lähes poikkeuksetta sijaitsevat ­jokien yläjuoksuilla.

Kalatien pitäisi muistuttaa toki enemmän luonnollista uomaa ja sen virtaaman tulisi olla tarpeeksi suuri houkutellakseen kaloja, varsinkin lohia. Luonnonmukaisuus ja riittävän suuri ympäristö­virtaama sen kautta kompensoisi ja velvoittaisi myös voimalaitokset osittain korvaamaan menetetty poikastuotanto, joka on jäänyt patoaltaiden alle.

Riittävä ympäristövirtaama kuuluu jo periaatteessakin huolehtia vastuullisen vesi­voimalaitoksen yhteyteen.

Lohi-istutuksia tarvitaan jatkossakin. Jokien yläosille on alettava leimaannuttamaan lohi­kaloja alussa myös mäti-­istutuksin. Myös luonnonkierron läpikäyneitä yksilöitä tarvitaan aika ajoin rikastuttaman viljelyssä olevien kalojen perimää.

Ei ole oikein esittää, että vaelluskaloilla menee hyvin niitä vuosi toisensa jälkeen istuttaen ja kalastaen sekä altaissa edelleen laitostaen.