Viekö ylinopeus aseluvat?
Uusista poliisin ohjeista on viestittävä vihdoin ymmärrettävästi.
Aselupa maksaa 105 euroa. Kuva: Kari SalonenOnko joku asia ongelma vai ei, riippuu aina tietysti siitä, keneltä asiasta kysyy. Jos Poliisihallituksesta kysyy, ovatko aselupakäytännöt yhtenäiset vai epäyhtenäiset eri poliisilaitoksilla, kysymykseen on vaikea vastata.
"Kovin harvoin annetaan verrattavaksi keskenään identtisiä tapauksia. Erilaisiin päätöksiin johtaneissa tapauksissa on joko asianosaiseen, ampuma-aseeseen tai muihin vallitseviin olosuhteisiin liittyviä eroavaisuuksia, jotka selittävät erilaiseen lopputulokseen päätymisen.”
Jos metsästäjien edunvalvojalta kysyy, onko poliisilaitosten välillä eroavaisuuksia aselupakäytäntöjen suhteen, käy ilmi, että kyllä on.
No onko ongelmaa siis ensinkään? Kaikkein parhaan tuen mahdollisille oletuksille tai tiedolle asioiden tilasta antaisi objektiivinen tieto aiheesta.
Ja kuin tilauksesta, aselupiin liittyen on valmistunut vuonna 2018 pro gradu -tutkielma ”Kansalaisen yhdenvertaisuuden toteutuminen poliisin ampuma-aseprosesseissa”.
Tutkimuksen tiivistelmässä todetaan yksiselitteisesti, että tämän tutkimuksen perusteella on helppo todeta, että poliisilla on runsaasti tehtävää, ennen kuin voidaan puhua yhtenäisistä aselupakäytännöistä.
”Katseet kääntyvät erityisesti Poliisihallituksen suuntaan, jonka lakiin kirjattu tehtävä on varmistaa palvelujen tasapuolinen saatavuus ja laatu maan eri osissa.”
Tutkielmassa todetaan myös, että aselupakäytäntöjen yhtenäisyyttä ei ole johdettu tai ohjattu käytännössä lainkaan vuoden 2012 jälkeen, jolloin vuonna 2007 annettu aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje vanhentui.
Nyt tilanteeseen on tulossa muutos. Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen julkaisuaikaa ei vielä tiedetä, mutta valmis se joka tapauksessa on, ruotsiksi kääntämistä vaille.
Tämä on tärkeä ohje, joka linjaa sitä, miten aseluvanhakijoita ja -haltijoita kohdellaan. Lähteekö luvat, jos ajaa ylinopeutta? Entä saako aselupaa, jos on joskus saanut tuomion vaikka näpistyksestä?
Poliisihallituksen mukaan ohjeen uudistamisen tavoitteena on, että luvanhakijat ja aseluvan haltijat saisivat näkymän siihen, minkälaista käyttäytymistä poliisi pitää lähtökohtaisesti sopimattomana aseluvan haltijalle.
Hyvä tavoite, en vain ole vielä ihan vakuuttunut tavasta, jolla Poliisihallitus aikoo viestiä onnistuneesti tästä näkymästä aseluvan haltijoille ja luvanhakijoille.
Saamani tiedon mukaan ohjeen julkaisemisesta annetaan tiedote. Lisäksi ohje julkaistaan poliisin internet-sivuilla.
Poliisihallituksella on joko erittäin vahva luotto kansalaisten sisälukutaitoon tai sitten tavoitteet sekä näkymät ovat sanahelinää. Halu nojata siihen, että lupahallinnon päätöksentekijöillä säilyy edelleen laaja harkintavalta aselupiin, lienee kaikkein vahvin halu. Silloin tiedotteen julkaisu median käyttöön ja ohjeen julkaisu poliisin verkkosivuilla riittää.
Aseluvan haltijan tai -hakijan sopimattoman käytöksen kuvailu esimerkeillä, ohjeen yksityiskohtaisempi palastelu, ehkäpä yleisimmät kysymykset ja vastaukset -osion kasaaminen olisivat hyvä alku näkymän ja tavoitteiden avaamiseen.
Asioiden perusteellinen avaaminen lisäisi läpinäkyvyyttä ja luottoa koko lupaprosessiin. Koska kuten Hartikainen gradussaan toteaa, asialla on myös oikeudellista merkitystä.
”Käytännössä kansalainen voi menettää aselupansa ja omistamansa ampuma-aseet samanlaisen rikkeen perusteella, mihin toisaalla ei välttämättä puututa lainkaan. Tai joutua rikosprosessin kohteeksi laiminlyönnistä, mitä toisaalla ei ehkä valvota lainkaan.”
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
