Lukijalta: Hehtaaritukien lasku ja riskienhallintatoimet hyödyttäisivät ruoantuotantoa
Aktiiviset ruoantuotantotilat hyötyisivät keskipitkällä aikavälillä siitä, että hehtaaritukien tasoa laskettaisiin, kirjoittavat Jyrki Niemi ja Henrik Wejberg.
Kirjoittajat jatkavat keskustelua maataloustukien kohdentamisesta. Kuva: mikko NikkinenRyhänen ja Lauhanen peräänkuuluttavat yliökirjoituksessaan (13.10) tarvetta arvioida uudelleen maataloustukien kohdentamista, erityisesti ruoantuotannon ulkopuolella olevien peltojen osalta. Olemme samaa mieltä siitä, että keskustelu aiheesta on tarpeen.
On kuitenkin oltava tarkkana, ettei päädytä ”ojasta allikkoon”, kun tavoitellaan tuen suuntaamista nykyistä enemmän aktiiviseen ruoantuotantoon. Keinotekoisten ja monimutkaisten hallinnollisten aktiivitilamääritelmien rakentaminen lisäisi byrokratiaa, hallinnollisia kustannuksia ja ohjaisi toimijoita kiertämään sääntöjä – ilman että itse tuotanto tehostuu tai huoltovarmuus paranee.
Kirjoittajien mukaan tukien maksaminen ruoantuotannon ulkopuolella oleville pelloille vähentää pellon tarjontaa ja nostaa sen hintaa, mikä vaikeuttaa aktiivisten yrittäjien toimintaa ja investointeja. Tämä on tärkeä huomio – mutta on syytä tunnistaa, että tuet nostavat pellon hintaa myös silloin, kun ne kohdistuvat aktiiviseen viljelyyn. Tukirahat kapitalisoituvat pellon arvoon, mikä vaikeuttaa erityisesti nuorten ja kasvavien tilojen mahdollisuuksia hankkia lisämaata.
”Käyttökelpoinen ja konkreettinen tapa suunnata tukia ruoantuotantoon olisi riskienhallinnan tukeminen.”
Yksi näkökulma, joka näyttää usein unohtuvan tukikeskustelussa, on se, että aktiiviset ruoantuotantotilat hyötyisivät keskipitkällä aikavälillä siitä, että hehtaaritukien tasoa laskettaisiin. Se voisi alentaa pellon hintoja, mikä mahdollistaisi kannattaville tiloille laajentumisen pienemmin kustannuksin. Tämä taas voisi pitkällä aikavälillä parantaa ruokajärjestelmän tehokkuutta ja maatalouden kannattavuutta.
Toinen käyttökelpoinen ja konkreettinen tapa suunnata tukia ruoantuotantoon olisi riskienhallinnan tukeminen. EU:n komission heinäkuussa julkaisema CAP-budjettiesitys mahdollistaa entistä laajemmat riskienhallintatoimet jäsenmaille. Tätä mahdollisuutta voisi hyödyntää myös Suomessa.
Sato-, tulo- tai tautivakuutusten tukeminen kohdistuisi suoraan tiloille, joilla on todellista tuotantoa ja riskejä hallittavana. Tilat, joilla ei ole kaupallista tuotantoa, eivät voisi näistä tuista hyötyä. Näin tukien suuntaaminen tapahtuisi luonnollisesti ilman monimutkaista hallinnollista rajaamista.
Jyrki Niemi
tutkimusprofessori
Henrik Wejberg
tutkija
Luonnonvarakeskus (Luke)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
