Katastrofikestävyyteen sijoitettu kehitysapu on loistava sijoitus

Irkhun kylä Sindhupalchokin maakunnassa tuhoutui Nepalin huhtikuisessa maanjäristyksessä. 

YK:n laskelman mukaan maanjäristykset ja hirmumyrskyt aiheuttavat keskimäärin noin 170 miljardin euron verran globaaleja taloudellisia tuhoja vuodessa.

Tuhoa syntyy enemmän kuin maailma käyttää kehitysapuun: vuonna 2014 kehitysrahan määrä oli 120 miljardia. Punainen Risti pitää mahdollisena, että tuhojen määrä kasvaa vuoteen 2050 mennessä jopa 270 miljardiin vuodessa.

Katastrofituhot ovat yksi kaikkein suurimpia maapallolle vuosittain kirjoitettavista laskuista.

Katastrofin jälkihoito on kallista verrattuna tuhojen ehkäisemiseen ja lieventämiseen ennakolta. YK on laskenut, että katastrofivalmiuden parantamiseen sijoitettu euro tuottaa keskimäärin seitsenkertaisen hyödyn.

700 prosentin tuotto sijoitukselle on todella poikkeuksellinen – tällaisen mahdollisuuden sivuuttaminen olisi suorastaan älytöntä.

Hyöty sijoituksesta valmiuteen syntyy, kun kestäväksi rakennettu koulu ei sorrukaan oppilaitten niskaan, eikä rakennusta tarvitse maanjäristyksen jälkeen sanottavasti edes korjata. Hyöty syntyy, kun lapset rokotetaan, eikä epidemia lähde liikkeelle. Hyöty syntyy, kun toistuvien syöksytulvien uhkaamat ihmiset oppivat, missä turva-alueet sijaitsevat. Luettelo on loputon.

Suomen Punaisen Ristin kehitysyhteistyöohjelmista kolmannes tähtää katastrofivalmiuden parantamiseen. Tavoitteenamme on nostaa osuus puoleen kaikista ohjelmistamme 2018 mennessä.

Kansainvälinen Punainen Risti (IFRC) käytti vuonna 2014 yhteensä 148 miljoonaa euroa katastrofivalmiuden parantamiseen. IFRC:n vuoden 2014 panostus auttoi 31,2:ta miljoonaa ihmistä 121 maassa.

Hallituksen julkistama Suomen kehitysyhteistyöbudjetin säästötavoite merkitsee kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen yhteisesti tekemän arvion mukaan jopa 43 prosentin välitöntä leikkausta.

Vaikutuksiltaan se on kuin nokkakolari, jossa törmäyksen voimasta tuhoutuu osia jo tehdyistä kehitysyhteistyöpanoksista eikä päämäärää, katastrofikestävyyttä, saavuteta.

Näin dramaattinen leikkaushalu on yllättävää, koska tammikuussa julkaistun Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 85 prosenttia suomalaisista pitää kehitysohjelmien rahoittamista erittäin tärkeänä tai tärkeänä julkisen vallan tehtävänä.

Saman tutkimuksen mukaan 63 prosenttia suomalaisista olisi jopa valmis lisäämään rahaa kehitysohjelmiin.

Kehitysvaroja on viime vuosina jo supistettu 400 miljoonalla. Vuonna 2014 leikattiin 100 miljoonaa.

Nyt julkistetut satojen miljoonien lisäleikkaukset tarkoittavat Suomen asemoitumista globaalin yhteisvastuun periferiaan. Tämä viiteryhmä ei sovi Suomen perinteiseen vastuunkantajan rooliin.

Kaikkein lyhytnäköisintä olisi jatkaa leikkauksia katastrofikestävyyttä parantavien kehitysohjelmien osalta.

Mikäli rahaa on vähän, sille tulisi löytää tuottavin mahdollinen käyttötapa. Nykyisin kaikkein riskialttiimpien maiden saamasta kehitysavusta vain yksi prosentti käytetään katastrofiriskien torjuntaan ja lieventämiseen. Tätä osuutta on tuntuvasti kasvatettava.

Suomelle tällainen painopiste sopisi poikkeuksellisen hyvin, koska meidät jo tunnetaan maailmalla katastrofityön pienenä suurvaltana.

Järjestöjen vuosikymmenten työ katastrofivalmiuden kohentajina voisi toimia väylänä myös hallituksen kaipaamalle yritysten mittavammalle osallisuudelle kehitysyhteistyön kokonaisuudessa.