Vasasuoja on syytä pitää laissa jatkossakin

Maa- ja metsätalous­ministeriön esitys metsästysasetuksen muuttamisesta on merkittävä periaatteellinen muutos eläinsuojeluun. Ministeriö poistaa eläinsuojelullistesti tärkeän vasasuojan lainsäädännön muutoksella, osoittaen että eläinsuojelu ei ole enää tärkeää metsästyksessä.

Valtakunnallisen riista­neuvoston puheenjohtaja Hannu S. Laine väittää Maaseudun Tulevaisuudessa (3.8.), että vasasuoja ei poistu mihinkään.

Vasojen suoja ei tulisi olla pelkästään metsästäjien eettisten sääntöjen varassa. Vasasuojaa ei tule muuttaa asetuksen kautta, vaan lakimuutoksena.

Asetusmuutoksen perustelut eivät ole juridisesti tai eläin­suojelullisesti kestäviä. Asetuksen tarkoitus tällä hetkellä on suojella hirvieläinten vasoja.

Syyttäjien ja tuomio­istuinten tulkintojen vaihtelu on ongelma, jota ei tule korjata poistamalla vasasuoja.

Metsästyslakiin voitaisiin tehdä muutos siten että emon ampuminen olisi rikkomus, eikä rikos. Silloin poliisi voisi sakottaa, ilman käräjäoikeuskäsittelyä. Tällöin signaali olisi edelleen, että emon ampuminen olisi laiton ja eläinsuojelullinen aspekti säilyisi.

Miksi ministerillä on nyt kiire tehdä muutos asetukseen kun paras ratkaisu on lakimuutos? Esityksestä saa nyt sen kuvan, että pääasiallinen tarkoitus on rangaistus­seuraamuksen välttäminen, joka on kovin kyseenalainen perustelu asetusmuutokselle.

Nykylainsäädännön mukaan asiahan on tutkittu metsästysrikoksena, jos teko on tehty tahallisena ja törkeästä huolimattomuudesta, ja metsästysrikkomuksena, jos teko on tehty tahallisena tai pelkästä huolimattomuudesta.

Huolimattomuus taas vaatii huolellisuusvelvoitteen laiminlyöntiä, eli puhtaasta vahingosta, jossa metsästäjälle ei ole ollut mitään mahdollisuutta tietää vasan olemassaolosta, ei syyttämiskynnys metsästys­rikkomukseen edes täyty.

Lakimuutoksen perusteleminen tuomioistuinten käytäntöjen vaihtelemisella ei ole kestävä perustelu. Huomioitavaa on, että asetusmuutos johtaisi myös siihen, että tahallinen ja törkeä vasallisen hirvilehmän ampuminen olisi jatkossa laillisesti täysin sallittua.

Perusteluna on myös, että nykyinen asetus on johtanut vinoutuneeseen sukupuolirakenteeseen koska se estää lehmien ampumisen. Läntisellä Uudellamaalla jo pitkään toiminut Sorkka 2020 -projekti osoittaa tämän väittämän täysin vääräksi. Siellä on jo pitkään ammuttu paikoin hyvinkin naarasvoittoisesti.

Vasasuoja kirjoitettiin Suomeen lainsäädäntöön, koska vasa ei pärjää talven yli ilman emoa. Suomen lainsäädäntöä hirven kohdalla ei voi verrata muihin Keski-Euroopan maihin, koska siellä esiintyvä saksanhirvi ei ole sama kuin Suomessa esiintyvä hirvi.

Sen lisäksi meillä on erilainen metsästys- ja eläinsuojelulainsäädäntö. Meillä ei myöskään ole ruokintaa samassa mittakaavassa, ja Suomen ilmasto on talvisin ankarampi kuin Keski-Euroopassa.

Hirvi ei ole Suomessa lauma­eläin, eikä emottomaksi jääneelle vasalle ole apua muilta. Hirviemo kulkee yleensä yksin vasan kanssa.

Olisi myös erittäin omituista että meillä olisi asetus joka suojelisi paremmin esimerkiksi supikoiran, minkin ja variksen poikasia kun hirvenvasoja. Jos vasasuoja nyt poistuu suurriistalta, niin onko pienriista sitten seuraavana?

Norjassa, jossa vasasuoja nojaa metsästäjien eettisiin sääntöihin, on tänä vuonna julkaistu tutkimus, joka osoittaa, että seitsemää prosenttia kaadetuista hirvinaaraista on seurannut vasa.

Onko tämä meidän hirvi­vasojemme tulevaisuus?

Kirkkonummi