Eniten ärsyttää vatulointi
Jussi Martikainen: Paras kilpailukyky ei auta, jos kansa jököttää lähtötelineissä.27.1.201601:00
Vain hetki sitten Suomen asema oli hyvä. Euroopasta löytyi maita, joita pystyimme neuvomaan taloudenpidossa. Kreikka oli koulutettavista päällimmäisenä, mutta paljon ymmärsimme myös Espanjan, Italian ja Portugalin ongelmista ja niiden ratkaisuista.
Velkaa toki otettiin välttämättömiin menoihin koko ajan itsekin, mutta se on sivuseikka. Suomihan on aina maksanut velkansa.
Vähänkö silti ärsytti Etelä-Euroopan laiskat pellet. Ei ole Espanjan työmiehellä kiire, ja Italiassa jos käy, saa varastaa minkä ehtii, että pysyy omillaan. Kreikka ei ollut suomalaisille mikään maa, vaan harhainen potilas, jonka oireisiin kuului luulo muiden halusta maksaa kuolleen anopin eläke tämän virkamiesvävylle.
Tällaisessa seurassa on tietysti vaikeaa olla vaatimaton. Etelä-Euroopan heikkoa suorituskykyä on pakko ymmärtääkin. Eihän niillä ole ollut edes talvisotaa, eikä siksi voi olla talvisodan henkeäkään.
Suomalaisuuden syvimpiä arvoja ei kuitenkaan pystytty lunastamaan. Pieni kolaus tuli vuonna 2012, kun YK:n turvaneuvoston jäsenyys meni sivu suun. Suomen varman paikan veivät kaikkien yllätykseksi Australia ja Luxemburg. Jouduttiin taas miettimään, mitä muut meistä ajattelevat.
Ja totta! Suomi oli EU:n talouskriisin keskellä kuin sukujuhlien rasittava, pikkuvanha lapsi, jolle kukaan ei viitsinyt sanoa, että ole jo hiljaa. Kuitenkin Euroopan komissio joutui samaan aikaan kyselemään myös Suomen taloudenpidon perään. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) johtaman hallituksen vastaukset muistuttivat ikävän paljon Italian ja Kreikan selityksiä.
Selittelyn aika kului loppuun. Valtiolla on velkaa yli 100 miljardia euroa ja lisää tulee 20 miljoonan päivävauhtia. Työttömyys huitelee reilussa kymmenessä prosentissa. Tulevaisuus on hämärän peitossa.
Aika paljon on hoettu, kuinka Suomi on maailman kilpailukykyisin maa. Se ei auta, jos kansakunta jököttää lähtötelineissä. Starttipistooli pamahti jo vuosia sitten.
Kriisitietoinen kansa vaihtoi vajaa vuosi sitten vaaleissa hallituksen. Juha Sipilän (kesk.) hallitukselta odotetaan määrätietoista uuden suunnan näyttämistä – tietä kansakunnan pelastukseen.
Tilanne ei näytä kovin hyvältä. Vaikka suuret hallintouudistukset etenevät, Suomen hyvinvointi ratkaistaan markkinoilla. Niiden edessä ollaan neuvottomia.
Hallitus ei päätä suomalaisen työn ja tuotannon menestymisestä. Se vain luo edellytyksiä – pelikentän yrityksille ja työnteolle.
Hallitus odottaa taas työmarkkinaosapuolten ratkaisuja. Yhteiskuntasopimusta yritetään jo viidennen kerran. Syitä aiempaan kompurointiin löytyy niin ay-liikkeestä kuin työnantajistakin.
Nyt pitäisi niellä ylpeys, unohtaa riidat ja lopettaa vatulointi. Pitäisi sopia, kuinka työ ja tuotanto voidaan Suomessa kääntää reippaaseen kasvuun. Jos tähän ei kyetä, järjestöjen valta murenee.
EU:n talous, vapaa liikkuvuus ja yhteinen valuutta ovat myllerryksessä. Pakolaiskriisi koettelee jäsenmaita ja niiden välejä.
Emme tiedä, mitä vielä näemme. Tulevaisuus on silti helpompi kohdata, jos edes omat asiat ovat kunnossa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
