Maatalouden ammoniakkipäästöjä vähennettävä yhä

Maaseudun Tulevaisuuden uutinen maatalouden ammoniakkipäästöistä (MT 7.8.) ei perustunut faktoihin. Ammoniakki­päästöjen laskenta­menetelmien päivitys ei suinkaan tarkoita, ettei näitä päästöjä tarvitsisi jatkossa Suomessa vähentää.

Suomen ympäristökeskus noudattaa laskennassa kansain­välisesti yhteisesti sovittuja menetelmiä. Maatalouden päästöjen laskentaa päivitetään sitä mukaa, kun menetelmät ja ohjeistot kehittyvät ja uutta luotettavaa tietoa tulee käyttöön. Laskennassa huomioidaan myös toteutetut päästö­vähennystoimet sekä muut kansalliset erityispiirteet, kuten kylmä ilmasto. Nämä ovat olleet osa laskentaa jo yli kahden­kymmenen vuoden ajan.

Ammoniakkipäästöt ovat päivitettyjen laskelmien perusteella vähentyneet siten, että Suomi on vuonna 2015 saavuttanut vuodelle 2010 asetutun vähennysvelvoitteen. Tämä ei riitä vuosille 2020 ja 2030 asetettujen uusien velvoitteiden täyttämiseen.

Päästökattodirektiivissä ja uusitussa Göteborgin pöytäkirjassa Suomelle on asetettu tavoite vähentää ammoniakkipäästöjä 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on sama vuodelle 2030. Nämä edellyttävät jatkossakin lisätoimia päästöjen vähentämiseksi.

Kun laskentamenetelmät muuttuvat, päivitetään päästöjen koko aikasarja vuodesta 1980 alkaen. Näin ollen myös vertailuvuoden 2005 laskennalliset päästöt ovat pienemmät kuin aikaisemmin on arvioitu. Samasta syystä MT:n uutisen graafissa oli vanhentunutta tietoa päästöistä vuosille 2011–2014.

Uusimman arvion mukaan maatalouden ammoniakkipäästöt olivat vuonna 2005 noin 32 kilotonnia. Vuoden 2014 päästöt puolestaan olivat 30,2 kt (–6 % vuoden 2005 tasosta) ja vuoden 2015 puolestaan 28,8 kt (–10 % vuoden 2005 tasosta).

Maatalouden päästöarviossa vuodelle 2015 näkyy selvästi, miten ympäristökorvausjärjestelmän lietelannan sijoituslevitystä tukeva toimenpide on vaikuttanut päästöjä vähentävästi. Päästöjen kehittymiseen vaikuttavat lisäksi myös muut muutokset lannan käsittelyssä, sekä muutokset eläinten lukumäärissä ja eläinten lannassa erittämän typen määrässä.

Uutisessa on viitattu erilaisiin ammoniakkipäästöjen vähennystoimiin. Näistä lantaloiden kattaminen yleistyy nitraattiasetuksessa olevan uusien lantaloiden kattamisvelvoitteen seurauksena, mutta muutos tapahtuu hitaasti.

Lannan levittämiseen liittyvät toimenpiteet on tutkimuksissa todettu kustannustehokkaimmiksi.

Ne myös vähentävät levityksestä aiheutuvaa hajuhaittaa ja auttavat säilyttämään lannan typen kasvien käyttöön.

Ruokinnallisilla toimenpiteillä, joilla parannetaan valkuaisen hyväksikäyttöä, on varsinkin nautapuolella mahdollisuuksia. Niiden kustannustehokkuus tosin riippuu kulloisistakin rehujen ja kotieläintuotteiden hinnoista.

Suomi on päästövähennysvelvoitteista neuvoteltaessa käyttänyt parasta silloin saatavilla ollutta tietoa ammoniakkipäästöistä. Laajapohjaisessa kansallisessa valmistelutyössä oli myös MTK mukana.

Tätä taustaa vasten MTK:­­n ympäristöjohtajan Liisa Pietolan kommentit virkamiesten sinisilmäisyydestä ovat vähintäänkin erikoisia. Virkamiehet toimivat parhaan saatavilla olevan tiedon valossa, laajassa vuorovaikutuksessa eri sidosryhmien kanssa.