Umpitunnelissa

Piirros: Eveliina Aho 

Kuten lehtiä lukevat kansalaiset tietävät, maassa vallitsee lama. Lama on sitä, että viljan hinta putoaa, työttömyys lisääntyy, vienti tökkii ja valtiolla on 100 000 000 000 euroa velkaa.

Tällaisessa tilanteessa täytyy aina ryhtyä elvyttämään. Myös nykyinen hallitus on tietoinen tästä ja onkin tehnyt jämäköitä päätöksiä. Nyt pitää ryhtyä kaivuutöihin.

Ajatus on yksinkertainen: kun mies kaivaa ojaa ja toinen sen peittää, kansantalous kasvaa. Molemmat saavat palkkaa, ostavat lauantaimakkaraa ja olutta ja myös kauppa pärjää. Raha saadaan näin liikkeelle ja lamasta on hetken päästä jäljellä muisto vain.

Vanhaan hyvään aikaan kaivuutyöt tarkoittivat aina lapiohommia. Työttömät komennettiin kaivamaan lapiolla suota tai tekemään Seutulan lentokenttää.

Seutulaan saattoi tosin päästä muutenkin. Esimerkiksi kansantaiteilija Irwin Goodman kävi siellä niin sanotun diesel-kurssin. Sellaiselle valittiin, kun pystyi olemaan riittävän positiivinen puhalluskokeessa.

Nykyisin kuitenkin eletään innovatiivisessa tietoyhteiskunnassa. Pääministeri liikkuu tottuneesti mukavuusalueellaan tikkatauluna huvipuistossa.

Nykyisin ei enää rakenneta lentokenttiä lapioilla. Vanhat konstit ovat silti parempia kuin pussillinen uusia. Niinpä hallitus päättikin poistaa maasta työttömyyden ryhtymällä kaivamaan tunneleita pääkaupungin ympäristöön.

Ensin päätettiin kaivaa tunneli lentokentän alle. Tämä tunneli alkaa olla jo valmis, ja jatkossa siis huristellaan junalla lentokentälle. Rahaa kului miljardi eikä kustannusarviokaan ylittynyt kuin kolminkertaisesti.

Seuraavaksi huomattiin, että Helsingin asemalla on ruuhkaa ainakin kymmenen minuuttia joka aamu. Raiteita ei voi enää leventää, kun niiden päälle ehdittiin rakentaa parin firman konttorit. Niinpä ratkaisuksi keksittiin – tunneli.

Nyt ryhdytään kaivamaan tunnelia muutaman kilometrin päästä Pasilasta Rautatieasemalle. Junat ikäänkuin koukkaavat aseman alta ja jatkavat lenkin tehtyään taas mikä minnekin.

Pieni vaikeus on siinä, että aseman alla on jo toinen juna, kun siellä on metro. Mutta ei hätää, uusi tunneli voidaan rakentaa sen yli tai ali tai miten vain. Kyllähän nyt kalliota riittää, ennen kuin ollaan kaivettu Kiinaan asti.

Näillä konsteilla työttömyys maasta puolittuu, muttei vielä poistu kokonaan. Sen vuoksi päätettiin kaivaa vähän lisää.

Helsingistä länteen on jo monta vuotta kaivettu metrotunnelia. Tämä länsimetro tuo espoolaiset jatkossa pääkaupungin keskustaan.

Vahingossa tämän metron asemat rakennettiin liian lyhyiksi. Kun metron itäpäässä ajetaan pitkillä junilla, länsipäässä asemalle mahtuu vain puoli junaa. Ehkäpä junat pätkitään matkan puolivälissä ja otetaan pätkä taas kyytiin paluumatkalla.

Koko työttömyyden poistamiseen tämäkään ei vielä ihan riitä. Sen vuoksi hallitus päätti jatkaa pätkämetroa edelleen Espoosta länteen. Siihen saadaan kulumaan miljardi.

Yleensä metrot rakennetaan paikkoihin, joissa on paljon ihmisiä. Suomessa, joka on innovatiivinen tietoyhteiskunta, voidaan kuitenkin tehdä toisin.

Länsimetron jatke rakennetaan pellolle tai oikeammin sen alle. Tämä ei ole ongelma. Ongelmaksi muodostui se, kun huomattiin, ettei metron reitillä asu juuri ketään.

Tuumasta toimeen. Ongelma ratkaistiin siten, että rakennetaan metron loppupäähän uusi kaupunki. Sinne sijoitetaan 70 000 asukasta. Kaikki hyvin?

Ei sentään. Koko hanke uhkaa kaatua yllättäen ylitsepääsemättömään esteeseen.

Se uhkaa Länsimetroa, vaikeroi Helsingin Sanomatkin.

Länsimetron päätepysäkiltä on löytynyt liito-oravia. Kaikki rakennussuunnitelmat joudutaan perumaan.

Yhtään uutta tornitaloa ei voida rakentaa, koska liito-orava on jo kaavoittanut alueen itselleen.

Seuraukset ovat vakavia.

Elvytyksestä ei tuleekaan mitään. Työttömyys jatkaa kasvuaan. Kaupoissa ei myydä enää muuta kuin Putin-juustoa. Kolmen A:n luottoluokitus putoaa.

Finnair myydään ulkomaalaisille. Ydinvoimalahanke kaatuu. Lapsilisät joudutaan poistamaan.

Onneksi syyllinen laman jatkumiseen on tiedossa.

Espoolainen liito-orava.

Lauri Kontro