Lukijalta: Luontopaneeli ei tarkastele kokonaisuutta, eikä yhteistä etua tasapuolisesti

Luontopaneelin toimintaa leimaa vahva kaksinaismoralismi, kirjoittaja toteaa.  Kuva: Sanne Katainen, Petteri Kivimäki

Janne Kotiaho kuvaili kirjoituksessaan 15.6. Luontopaneelia puolueettomasti kaikkien yhteistä hyvää ajavaksi toimijaksi. Maaseudulta katsottuna paneelin toiminta ei ole näin ylevää.

Luontopaneelin viestinnässä luontokato johtuu lähes poikkeuksetta maaseudun elinkeinoista, erityisesti metsätaloudesta. Ongelmia kaupungeissa sen sijaan katsotaan läpi sormien. Jos luonnon tilaa kuitenkin tarkastellaan objektiivisesti – eliölajien ja niiden elinympäristöjen esiintymisellä, hiilivarastoilla tai kasvihuonekaasutaseilla – suurinta tuhoa luonnollemme on tehty nimenomaan kaupunkiympäristössä.

Luontopaneelin toimintaa leimaa vahva kaksinaismoralismi ja siksi sen toiminnan kuvaamisessa ilmaisut ’kokonaisuuden tarkastelu’, ’yhteinen etu’ ja ’oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen’ ovat tyhjiä sanoja vailla sisältöä.

Kotiaho tarjoaa itse esimerkin paneelin toimintatavoista. Ekologian professorina hän tuntee hyvin hiilen kierron ja tietää, ettei hiilitase kuvaa talousmetsien ilmastovaikutuksia, koska puun käytöstä syntyvä hiilidioksidi vapautuu ilmakehään pääasiassa kaupungeista. Tosiasioista piittaamatta hän vetoaa hiilitaseeseen arvostellessaan metsätalouden ilmastovaikutuksia. Tarkasteltavien kohteiden rajaus ja luontohaittojen laskentatavat valitaan siis tarkoituksellisesti siten, että ympäristövastuuta voidaan vierittää maaseudulle.

Siinä Kotiaho on oikeassa, ettei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin sovittaa toimintamme luonnon kestokyvyn asettamiin rajoihin. Tämä on tehtävä oikeasti oikeudenmukaisella tavalla, jossa jokaisen toimijan luonnolle aiheuttama haitta mitataan ja tilastoidaan vertailukelpoisilla menetelmillä ja jokainen myös vastaa aiheuttamastaan haitasta. Vapaamatkustajia ei voida sallia, vaikka Luontopaneeli on joillekin vapaalippuja jo jakanut.

Tommi Peltovuori

Loppi