Kuuden tunnin koulupäivä kaikille
Liikuntaa mahtuisi jokaiseen päivään
Alakoululaisen koulupäivät vaihtelevat kolmesta tunnista kuuteen tuntiin. Joskus koulu voi alkaa vasta kymmeneltä, joskus loppua jo kahdeltatoista. Vaihtoehtoisena mallina on kokeiltu kokonaiskoulupäivää, jossa lapsille on järjestetty toimintaa koululla koko päiväksi eli seitsemästä seitsemääntoista.
Sitran rahoittama kokeilu toteutettiin vuosina 2002–2005. Kokonaiskoulupäivä-hankkeen tarkoituksena oli kehittää koulun toimintamuotoja ja vähentää lasten yksinoloa. Oppituntien lomaan lapsille järjestettiin harrastustoimintaa. Lapsella oli myös mahdollisuus viettää vapaa-aikaa koulussa ennen ja jälkeen koulupäivän aikuisen valvonnassa.
Kokonaiskoulupäivästä eli eheytetystä koulupäivästä saatiin hyviä kokemuksia, mutta sitä myös arvosteltiin jyrkästi. Jotkut pitivät sitä kasva-
tusvastuun sysäämisenä entistä enemmän yhteiskunnalle tilanteessa, missä jopa perusopetus on vaarassa suurten ryhmäkokojen takia.
Aamupäivät juosten läpi
MLL:n pääsihteeri Mirjam Kalland kannattaa kokonaiskoulupäivää, mutta kokeilumallista sovellettuna eli kuusituntisena.
”Se helpottaisi nykytilannetta. Lapset voisivat tulla koululle jo kahdeksaksi, mutta opetus alkaisi yhdeksältä ja loppuisi kolmelta. Jos vanhem-
mista ainakin toinen tekisi kuuden tunnin työpäivää, hän voisi lähteä töihin kahdeksaksi ja pääsisi kotiin kahdelta, jolloin hän olisi kotona, kun lapsi tulee koulusta.”
Koulupäivä ei olisi pelkästään teorian pänttäämistä, vaan Kalland sisällyttäisi siihen terveyttä edistäviä asioita kuten päivittäistä liikuntaa.
”Lapsilla on erilaiset kotiolot, mutta koulussa olisi jokaiselle ainakin ravintoa, liikuntaa, turvallista aikuisen seuraa ja apua läksyjen kanssa. Koulu ei ole vain opetuslaitos, vaan myös kasvatuslaitos”, Kalland muistuttaa.
Kalland huomauttaa, että lasten valvontakin helpottuisi, jos kaikki ala- ja yläkoululaiset olisivat koulussa joka päivä yhdeksästä kolmeen. ”Silloin heti ihmeteltäisiin, jos joku lapsi pyörisi päivällä ostarilla, että miksi se ei ole koulussa.”
Perhetutkija Anna Röngän mielestä kokonaiskoulupäivä toimisi parhaiten väljänä mallina, jossa lapsille olisi koululla koulupäivän jälkeen tarjolla erilaisia kerhoja ja välipalaa. Rönkä muistuttaa, että kokonaiskoulupäivä ei ratkaise esimerkiksi vuorotyössä käyvien ongelmia. Vuorotyöläiset tarvitsevat lapsille valvontaa eri aikoina kuin muut.
”Iltapäiväkerhot vähentäisivät vanhempien stressiä, joka syntyy, kun pitkän työpäivän jälkeen pitää kiirehtiä kuskaamaan lapsia harrastuksiin.” Perhetutkijat kutsuvat tällaisia perheitä pyöröoviperheiksi. Heidän arkensa on repaleista monien iltamenojen takia.
Erikoistutkija, yhteiskuntatieteiden tohtori Kirsi Pohjola Jyväskylän yliopistosta ihmettelee, että kokonaiskoulupäivän ajatuksesta on oltu pitkään hiljaa. Hänestä siinä olisi paljon hyviä puolia.
Pohjola on sosiologina ollut kouluissa seuraamassa opetusta.
”Olin aika järkyttynyt siitä juoksusta, millä oppitunnit vietiin läpi kahdeksasta kahteentoista. Ruokatunti oli ihan kauhea. Miksei edettäisi hitaammalla tempolla ja leppoisammin, mutta kuitenkin työteliäästi. Päivän sisään mahtuisi myös joku kerho.”
Pohjola kartoitti muutama vuosi sit-
ten koulujen iltapäiväkerhot. Tuolloin toiminta oli vasta alussa, mutta nyt se on vakiintunut. Kerhoihin on saatu laatuvaatimukset ja ensi vuonna ohjaajille tulee pätevyysvaatimukset.
”Lapsi humpsahtaa vähän erilaiseen maailmaan, kun siirtyy koulusta kerhoon. Kerhoissa leikitään, mutta se ei ole hallitsematonta hyppelyä. Ja lapset rakastavat tekemistä ja oppimista. Turhaan pelätään, etteikö lapsen iltapäiviin voisi sisältyä erilaisia harrastuskerhojakin.”
Pohjolan mielestä laki koulujen iltapäivätoiminnasta pitäisi ehdottomasti ulottaa koskemaan myös kolmas- ja neljäsluokkalaisia. Ellei sitten päästä eheytettyyn koulupäivään, joka olisi vielä parempi vaihtoehto.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
