Ilmastonmuutos juoksuttaa Rospuuttoa

Rospuutto-ryhmän näytelmätreenit alkavat aina kymmenen kilometrin juoksulenkillä. 

TEKSTI: Kati Soininen

KUVAT: Antti Laitinen

www.rospuutto.com

Suomalainen maaseutu on erityisen lähellä Rospuutto-teatterin sydäntä. Kontiolahdella majapaikkaansa pitävä ryhmä kiertää ympäri Itä-Suomea – ja vähän muuallakin.

Pari vuotta sitten sai ensi-iltansa Idiotia – ehdotus esitykseksi. Dostojevskin vieminen maakuntiin herätti kulttuuripiireissä epäilyjä. Katsojilta klassikon sovitus sai kuitenkin kiitosta Tuupovaaraa myöten.

”Vastaanotto pienillä paikkakunnilla oli lämmin, vaikka katsomossa värjöteltiinkin turkit päällä. Jos yleisönä oli 40 ihmistä, puolet saattoi tulla tutuksi jo ennen esitystä. He olivat kyläyhdistysten omaa väkeä, jotka kolasivat esityspaikan pihaa ja laittoivat keittiössä pullakahveja”, ohjaaja-käsikirjoittaja ja Rospuuton taiteellinen johtaja Hanna Kirjavainen muistelee.

”Juuri siellä Tuupovaaralla eräs katsoja totesi esityksen jälkeen, että olimme etuoikeutettuja, kun saimme nähdä tämän”, Kirjavaisen puoliso, näyttelijä Janne Kinnunen sanoo.

Vaikka juuret ovat tukevasti Pohjois-Karjalan maaperässä, Rospuutto tähtää myös kansainvälisesti merkittävään toimintaan. Ryhmä on jo vieraillut Tukholmassa, ja vuonna 2010 se valittiin Finnish Showcase -ohjelmaan tekemään suomalaista teatteria tunnetuksi maailmalla.

Rospuutto ei pelkää tarttua haastaviin aiheisiin. Idiotian jälkeen tuli Kasvukone – iloinen näytelmä perikadosta. Hanna Kirjavaisen käsikirjoittamassa kantaaottavassa draamassa kuvataan, mitä tapahtuu jatkuvaan talouskasvuun perustuvan järjestelmän romahtaessa. Esityksessä äänensä saavat kuuluville myös tavalliset ihmiset Joensuun seudulta.

”Tarkoitus on herättää keskustelua vaikeiksi koetuista, mutta tärkeistä asioita”, Janne Kinnunen toteaa.

Tänä syksynä Rospuutolla on jälleen painavaa sanottavaa: kokoillan näytelmän teemana on ilmastonmuutos ja sen myötä koko ihmiskunnan tulevaisuus.

Sarasvatin hiekkaa -esitys pohjautuu Risto Isomäen samannimiseen ekologiseen trilleriin. Tulevaisuuden uhkakuvissa välkkyvät sulava mannerjäätikkö, megatsunami ja rannikolle sijoitetut ydinvoimalat. Järkyttäviä havaintoja tehneet tiedemiehet taistelevat aikaa vastaan pyrkiessään sekä varoittamaan ihmisiä tulevasta että palauttamaan mieleen unohduksen hiekkaan hautautuneen menneisyyden tiedon.

Sarasvatin hiekkaa -nimellä on kaksitahoinen merkitys. Sarasvati on intialaisessa mytologiassa kirjallisuuden, oppimisen ja viisauden jumalatar. Sana tarkoittaa myös virtaavaa; Sarasvati on kuivunut valtavirta Indus-joen vieressä.

Näytelmää seuraava yleisö pääsee tiedemiesten mukana roikkumaan ikijään alle kovertuneisiin onkaloihin ja matkustamaan sukellusveneellä meren pohjalle. Maisemista Suomessa, Intiassa ja Grönlannin jäätiköllä tulee todentuntuisia, kun näyttelijät heijastavat lavastaja Jussi Lähteenmäen rakentamat pienoismaailmat valkokankaalle videoprojisointeina.

Esitys etenee yhtä aikaa toisellakin tasolla. Informaatioteknologian hylännyt kansanvalistusjoukko juoksee ristiin rastiin esittämässä Isomäen teosta ja levittämässä sanaa ilmastonmuutoksesta. Tie vie pikkukaupungeista metropoleihin, hirvipeijaisista kansainvälisiin konferenssitiloihin.

”Tällä valistusjoukolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin saattaa sanaa juosten. Välillä tosin ajaudutaan kriisiin: miksi oikein juoksemme, mitä hyötyä kaikesta on”, Hanna Kirjavainen kertoo.

Maailman tapahtumat ovat laittaneet myös teatterintekijät Kontiolahdella miettimään, mitä on tehtävissä, vai onko mitään. Sarasvatin hiekan ennustukset tuntuvat toteuttavan itseään.

Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa -kirja julkaistiin vuonna 2005. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio oli jo ehtinyt kustantajalle ennen vuoden 2004 tapaninpäivän tapahtumia. Kirjan jälkihuomautuksessa kirjailija spekuloi, mitä olisi tapahtunut, jos Tamil Nadun rannikolle rakenteilla ollut ydinvoimala olisi tsunamin iskiessä ollut jo valmis.

Eikä ikäviltä uutisilta ole säästytty Indonesian tsunamin jälkeenkään. Mannerjäätiköiden on uutisoitu sulavan kiihtyvällä nopeudella.

”Kun me päätimme tehdä kirjasta näytelmäsovituksen, otsikoihin nousi Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus”, Janne Kinnunen sanoo.

”Tuntuu siltä, että ihminen oppii katastrofin kautta, jos sittenkään”, Hanna Kirjavainen toteaa.

Silti on vain luotettava siihen, että ihminen – vaikka erehtyväinen ja unohtavainen onkin – saa myös jotain hyvää aikaiseksi. ”Ilmastotietoisuus leviää, vaikkakin hitaasti”, uskoo näyttelijä Jukka-Pekka Mikkonen.

Sarasvatin hiekan rooleissa nähdään Janne Kinnunen, Jukka-Pekka Mikkonen, Jaakko Tohkanen, Kira Riikonen ja Milla Yli-Hakala. Videosuunnittelu on toteutettu yhteistyössä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun kanssa ja siitä vastaa opiskelija Lauri Salomaa.

Näytelmän kansanvalistusjoukko vie sanaa juosten, ja juoksemisen filosofiaa hakee myös Rospuuton joukko. Harjoitukset alkavat aina kymmenen kilometrin juoksulenkillä pitkin Kontiolahden peltoja ja metsiä. Hikilenkin jälkeen levitetään juoksuvermeet kuivumaan ja siirrytään harjoittelemaan katsomotasoon rakennetulle lavalle.

Yhdessä juoksemisen lisäksi osa ryhmästä myös asuu yhdessä. Hanna Kirjavainen ja Kontiolahdelta syntyisin oleva Janne Kinnunen kunnostivat Pohjois-Karjalaan muutettuaan Kontiovaaran vanhan kyläkoulun kodikseen.

”Tällä hetkellä kommuunielämää meillä viettävät Jyväskylän kaupunginteatterista lainattu Jukka-Pekka Mikkonen ja valaistuksesta vastaava Ina Niemelä”, Hanna Kirjavainen kertoo.

Kesällä harjoituksetkin pidettiin Kirjavaisen ja Kinnusen kotona. Syksyllä treenit siirrettiin lattiaremontin takia Jakokosken kylätalolle. Yhdessä eläminen, ideoiminen ja tekeminen antavat oman leimansa Rospuutto-ryhmän esityksiin. Ja ryhmä tuntuu antavan esityksille kaikkensa.

”Idiotiaan rakastuimme koko porukka. Sarasvatista on tulossa samalla tavalla rakas”, Hanna Kirjavainen kokoaa ryhmän tuntoja.