Maaseudun avaruudesta kaupunkilaiskoloon
Millaisen lukaalin maalainen saisi, jos vaihtaisi 250-neliöisen hirsitalonsa kaupunkilaiskämppään kivitalossa?17.1.201808:31
Härkäviikkojen kunniaksi lähdin katsomaan rakkaaseen pääkaupunkiimme, kuinka siellä on varauduttu meidän maalaisten sinne muuttoon. Lähdin ottamaan selvää, minkälaisiin lukaaleihin meitä toukohousuja asutetaan, kun lähtemisen aika vääjäämättä tulee.
Laskeskelin ennen reissua, paljonko minulla olisi rahaa plakkarissa, kun kehäkolmosen tuolle puolen asetun. Asun nyt maalämmöllä lämpiävässä eteläpohjalaisittain pienessä 250-neliöisessä hirsituvassa. Talo on toimivassa kunnossa, ja jos sen tänään myisin, voisin siitä todella hyvällä lykyllä 130 000 euroa saada.
Haku asuntomyyntisivustolle:
Kolmasosakokoisen kämpän saisin Mellunmäestä, Kontulasta ja Vuosaaresta. Kaikki varmasti asiallisia ja hienoja asuinpaikkoja, mukavine palveluineen, ystävällisine ihmisineen ja kauniine betonitaloineen.
Jotenkin kuitenkin mietin, että jos täältä maalta kerta lähteä pitää, haluan muuttaa hirsitalosta edes oikeaan kivitaloon.
Ja löytyihän se. Esitteessä luki: ”Huoneisto, jossa on kaikki tarvittava loistopaikalla meren läheisyydessä! Hissitalon 4. kerros. Keittiöön sopii ruokapöytä. Olohuoneeseen saa makuusopin lisäksi sohvakaluston. Kylpyhuone on tilava, myös pyykinpesukone mahtuu sinne!”
Lähden katsomaan. Mukava, vähän yli kuusikymppinen pariskunta esittelee kotia. Mies on intoa täynnä, hän on teettänyt asunnossaan remppaa ja keksinyt lukuisia keksintöjä asumisviihtyvyyden parantamiseksi.
En tätä aivan oman taloni hinnalla saisi, tämä on tarjoushuutokauppa ja hinta on tällä hetkellä 183 000 euroa. Eteinen on kaunis, hohtaa valkoisuuttaan, katto on korkealla, lakattu puu kiiltää jalkojen alla.
Kehun avaraa eteistä, johon mies naurahtaa iloisesti: ”Tässähän se koko asuntomme on. Tilaa on 21 neliötä. Olen rakentanut olohuoneen kattoon parven, jossa on vuode kahdelle, siellä on niin hyvä nukkua! Ja siihen alle mahtuu kaksinistuttava sohva.
Keittiönurkkauksessa on seinälle nostettava keittiön pöytä, jakkarat menee kätevästi seinän viereen. Ja olen kehittänyt vessaan työpisteen tietokonetöitä varten!”
Mies ottaa puisen kannen ja asettaa sen lavuaarin päälle, istahtaa vessanpöntölle ja avaa läppärin.
”Tässä saa tehtyä töitä ja tietokoneen avulla saan säädettyä myös valaistusta mieleni mukaan”, mies intoilee.
Minä olen hiljaa ja häkeltynyt. Voi kuinka säälittävää, aikuiset ihmiset tuolla tavalla joutuvat kopperossa elämään. Aikoinaan tällaisia kutsuttiin itsemurhayksiöiksi.
Säälin myös itseäni, tuohonko nelihenkinen perheeni sitten maalta muuttaa? Myi talonsa ja ottaa vielä 53 000 euroa velkaa.
Lähden metsästämään asumisoikeusasuntoa. Sen hinta kuulostaa kohtuulliselta. Toimistossa kerrotaan, että kämppiin on vuosien jonot, aivan heti et pääse muuttamaan.
Löytyy 104-neliöinen asunto Kivikonkaaresta. Asumisoikeuden hinta on kohtuullinen 52 000 euroa. Tässähän jää vielä rahaa plakkariinkin!
Toimiston täti jatkaa: ”Ja asunnon käyttövastike on 1 238 euroa.” ”Vuodessa?” kysyn, ei sekään paha ole.
”Ei, vaan kuukaudessa. Lisäksi tulee vesi- ja sähkömaksu sekä autopaikan vuokra ja lämmitystolpan kuukausimaksu.”
Mitä! Maksan siis asumisesta yli viisitoista tuhatta vuodessa. Oman taloni hinnalla, jossa olen viisikymmentä vuotta asunut, asuisin viisi vuotta Kivikonkaaressa.
Pidetään kiinni maaseudustamme, asutaan omassa luksuksessamme, edullisesti, vapaasti ja avarasti. Nautitaan siitä, ettei rahat mene asumiseen ja käytetään hyviä palveluita, jotka meillä kaikilla automatkan päässä on.
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
