Maidontuotannon kujanjuoksu

Kannattavuus on jo kauan ollut huono maitotaloudessa ja nyt talouden toinenkin tukijalka, maksuvalmius, on uhattuna. Vakavaraisuuskaan ei enää ole kovin vahva, koska vakuusarvot on arvioitu kovin alhaisiksi. Tämä on vakava tilanne, johon tilan on saatava aikaan pikainen oikaisuliike.

Mitä maitotilalla sitten voidaan tehdä? Lista on pitkälti tuttu: keskittyä vain välttämättömien tuotantopanosten hankintaan, neuvotella pidempiä maksuaikoja, järjestellä lainat ja neuvotella uudet maksu­ohjelmat, neuvotella urakoitsijoiden kanssa, huolehtia verojen maksusta, kilpailuttaa sopimuksia ja arvioida työntekijöiden tarve uudelleen. Viimeksi mainittu on tehtävä huolella, koska sillä on suoria vaikutuksia tuottajan omaan hyvinvointiin.

Vastapuolella neuvottelupöytää ovat tärkeimpinä tuotantopanoskauppa ja rahoituslaitos. Näiden osapuolten on nyt todella löydettävä keinot auttaa tuottajia selviytymään pahimman yli. Kustannusten karsintaa tiloilla on jo tehty pitkään ja sitä jatketaan, mutta niin ei voi kuitenkaan jatkaa loputtomiin, koska tuotantoa on voitava jatkaa eläinten tuottavuutta ja hyvinvointia ylläpitämällä.

Kiinteät kustannukset muuttuvat vain investointien myötä, joten ne joutuu tässä tilanteessa ottamaan annettuna. Niiden rahoittamiseen otettu laina on kuitenkin neuvottelun alaista tavaraa. Pankin on nyt pystyt­tävä näkemään tilin saldoa pidemmälle ja ymmärrettävä omakin etunsa muuten kuin pankin tilinpäätöksen lukuina.

Rahoituksessa valtio on yhtenä osapuolena ja nyt onkin saatava pikaisesti aikaan maksuvalmiuslainajärjestelmä Makeran kautta. Se on näköpiirissä olevista vaihtoehdoista nopein tapa tuotantopanoskaupan rahoitusratkaisujen ohella ratkaista maksuvalmiuskriisi. Lisäksi on varmistettava, että tiloilla mahdollisuus lyhennysvapaisiin vuosiin.

Tuloslaskelman yläpäästä löytyy tulopuoli: myyntitulot ja tuet. Myyntitulojen määrään tilalla on perinteisesti vaikutettu investointien ja tuotannon tehostamisen kautta. Keskimääräinen lehmämäärä ja keskituotos ovatkin nousseet pitkään tasaista tahtia kuluvaa vuotta lukuun ottamatta.

Tuottajahinta on joutunut kotoisessa kilpailutilanteessa yhä suuremman paineen alle jalostuskapasiteetin johdosta. Tämän kaupparyhmät osaavat hyödyntää täysimääräisesti pyörittämällä private label -rallia niin pitkään kuin tuottajaomisteisella jalostus­teollisuudella rahaa riittää.

Nyt olisi kaupankin syytä konkretisoida markkina­puheensa vastuullisesta toiminnasta ja osoittaa ruoka­ketjun toimivuus. Vai onko kaupalla suunnitelmana ottaa jalostuskin omiin käsiin?

Juotavan maidon kulutus jatkaa laskuaan ja myös juustojen kulutus on viime vuoden kasvun jälkeen taas laskussa. Kotimarkkinoiden tilanne laittaa suuntaamaan katseen vientimarkkinoille. Vientiä on kuitenkin vaikea saada kannattavaksi, koska maitomarkkinoilla riittää toimijoita ja maitoa.

EU:n maidontuotanto on keskimäärin kasvussa ja tuottajahinnat ovat nousseet. Panoskustannukset sielläkin ovat nousussa. Kysyntää maailmanmarkkinoilla ohjailee Kiinan toiminta ja siitä seuraa myös melko voimakkaita vaihteluja muun muassa rasvattoman maitojauheen ja voin hinnoissa.

Oman maksukykyisen segmentin löytäminen vaatii kaikkea muuta kuin noita edellä mainittuja bulkkituotteita. Tässä tarvitaan vahvaa myyntiä ja osaamista. Voisiko yksi apu löytyä maabrändistä, jonka lanseeraamiseen ja markkinointiin osallistuisivat tuottajat, elintarviketeollisuus ja valtio? Tuottajajärjestöllä löytyy valmius olla mukana tässä työssä.

Maidontuotannon määrän säätely on tehonnut ja tuotanto on laskussa. Tämä ei ole kuitenkaan vielä kovin paljon heijastunut hintoihin ja kustannuskehitys antaa nyt lisää takapakkia toivotulle kannattavuuskehitykselle.

Tilojen tunnelmat ovat monella taholla huonot ja tulevaisuudenusko on lujilla, mutta yritystoiminnassa on aina oltava katse eteenpäin. Vaikka tällä hetkellä ei millään mittarilla vaikuta hyvältä, on aina pohdittava omaa strategiaa ja suunnitelmia.

Parhaimmat pystyvät ennakoimaan ja selviävät vähin vaurioin tästäkin tilanteesta. Mutta niille aktiivisille ja kehittäville maitotiloille, joiden toiminnassa riskit ovat nyt toteutuneet tai toteutumassa, pitää saada mahdollisuus selviytyä väljemmille vesille ja säilyttää luottamus tulevaisuuteen.

Suomessa tuotetaan maailman parasta maitoa vastuullisesti, turvallisesti, eettisesti ja ympäristö ja ilmasto huomioon ottaen. Tästä premiumtuotteesta ja sen tuottajista on koko ruokaketjun ja maan hallituksen syytä pitää huolta.

Onko kaupalla suunnitelmana ottaa jalostuskin omiin käsiin?