Uskooko Suomi itse arktiseen alueeseen?

Suomi on pitänyt esillä arkisten alueiden merkitystä ja toivonut, että EU:ssa katse kohdistetaan pohjoisille alueille. Mutta uskooko Suomi itse arktiseen asemaansa ja pohjoisiin maakuntiinsa?

Liikenne- ja viestintäministeriön ratalinjauksissa Suomen kartat päättyvät pääsääntöisesti Ouluun. Ministeriö pisti hiljattain stopin Jäämeren radan suunnittelulle. Yksi peruste hyllytykselle oli kannattamattomuus, mutta mikä on se miljardiluokan infrainvestointi, josta voidaan tehdä täysin pitävät kannattavuuslaskelmat parin vuosikymmenen päähän?

Samaan aikaan mittavia ratainvestointeja suunnitellaan ruuhka-Suomeen. Näiden yhteensä 7,5 miljardin euron investointien pääasialliseksi perusteeksi näyttää riittävän työmatkalaisten matkustusmukavuus ja matka-ajan lyhentyminen.

Ylen Ykkösaamun haastattelussa (Yle 12.3.) Antero Alku kertoi Turku–Helsinki- ja Tampere–Helsinki-ratojen vaikutuksista. Tunnin junalinjat lyhentävät pääteasemien välillä matkustavien junamatkaa mutta eivät radan varren matkalaisten, sillä nopea juna ei pysähdy väliasemilla.

Tampereen radan parannus on tärkeä koko Suomelle, mutta siitä eteenpäin kansanedustajilla tuntuu olevan halua satsata ratalinjoihin Nakkilan kirkon vaiheille.

Kovin suurta painoa näissä keskusteluissa ei anneta pohjoisen Suomen tuleville teollisuusinvestoinneille, joissa on kyse nimenomaan tavaraliikenteen kasvusta ja teollisuuden tarpeista tulevina vuosikymmeninä.

Oulun jälkeen Suomi jatkuu vielä kolmanneksen koko maan pinta-alasta. Kemin ja Tornion satamista lähtee kymmenen prosenttia koko Suomen viennin arvosta.

Lapin kasvuluvut ovat olleet maan ykkösinä jo kolmatta vuotta peräkkäin. Lapin matkailu tahkoaa kasvua ja yhdessä kaivosten kanssa vetää työllisyysasteen pohjoisissa seutukunnissa 75–80 prosenttiin. Metsä- ja biolaitosinvestoinneista toteutunee vähintään yksi.

Tornion kautta Ruotsiin menevä raja sitoo Suomen eurooppalaiseen liikenneverkkoon, mutta edelleen vajaan parinkymmenen kilometrin sähköistystä kaipaava Laurilan ratalinja on tekemättä.

Kouvolasta Tornioon ja siitä Narvikiin menevä ratayhteys puolestaan tarkoittaisi katkeamatonta ratayhteyttä Kiinan One Belt – One Road -ratalinjaan – mahdollisuus tämäkin.

Norjasta tuodaan kalaa valtatie 21:n kautta vuositasolla puoli miljoonaa tonnia, ja määrä on kuusinkertaistumassa. Kylmän alan teknologia on yksi esimerkki arktisesta liiketoiminnasta.

Pohjoisen alueen uskottavuudesta ovat toistaiseksi pitäneet huolen elinkeinoelämä ja yritykset. Usko pohjoisiin alueisiin näkyy konkreettisesti eri toimialoilla, ja tämä on erinomainen asia.

Infrainvestoinnit ovat tässä edellä esimerkkinä siksi, että niihin liittyy vahvasti sekä maan sisäinen että kansainvälinen näkökulma. Jos Suomi hakee uskottavuutta arktisessa positioinnissa EU:ssa, sen on näyttävä myös kansallisissa päätöksissä.

Arktista aluetta on meillä pitkään katsottu lähinnä ympäristö- ja luonnonvarakysymyksinä. Poliittinen ja strateginen aspekti pompahtavat esiin aika ajoin eri yhteyksissä.

Viime päivien keskustelu on noussut Helsinki–Tallinna-tunnelin kiinalaisesta rahoituksesta ja mahdollisesta turvallisuusaspektista. Keskusteluja on tärkeä käydä, sillä esimerkiksi Kiinan kiinnostus Arktisten neuvoston puheenjohtajuuteen on nähtävä yhtenä kansainvälisenä viestinä arktisten alueiden strategisesta merkityksestä.

Ilmaista työntöapua Suomen arktiselle johtajuudelle ja asemalle on tullut EU:sta. EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker nimitti hiljattain suurlähettiläs Jari Vilénin EU:n arktisten alueiden neuvonantajaksi. Vilénin johdolla valmistellaan EU:n arktista strategiaa.

Presidentti Niinistö on kansainvälisissä yhteyksissä korostanut ilmastonäkökohtia. Suomen toukokuussa päättyvä Arktisen neuvoston puheenjohtajuus on antanut uutta pohjaa Suomelle. EU-puheenjohtajakaudella Suomelle on kaikki mahdollisuudet vahvistaa edelläkävijyyttä. Veikkaus on, että EU:ssa on odotuksia näille avauksille.

Istumme arktisen alueen ytimessä, emmekä tunnu oivaltavan, missä oikein istumme. Vinksalleen mennään tilanteessa, jossa Suomi lobbaa arktisia strategioita EU-tasolla mutta unohtaa omat arktiset maakuntansa kansallisella tasolla.

Peli ei ole menetetty. Meidän kannattaa nykyistä rohkeammin linkittää arktisuuden näkökulma kaikkiin Suomen tulevaisuuden strategioihin.

Arktisuus kannattaa ottaa haltuun sataprosenttisesti. Siinä kisassa peittoamme muut EU-maat mennen tullen.