Kenkämalleja riittää moneen lähtöön. Tehtaassa on valmistettu myös kuvassa yllä olevia supikkaita.
Eläköön kotimainen kenkä
Tänään ei valmistu kenkiä. Työtä tehdään vain osa-aikaisesti.
Tyhjä tehdas tuntuu kolkolta ja tulevaisuus on avoin. Toivoa henkiinheräämisestä ei ole vielä menetetty.Viitasaarelainen Esko Toivainen nosti jalkeille konkurssiin ajautuneen kenkätehtaan kolme vuotta sitten. Nyt yritykselle pitäisi löytää jatkaja.
Kinnulan teollisuusalue uinuu hiljaisena harmaana aamupäivänä. Osa teollisuushalleista on tyhjillään ja rempallaan.
Myös Finnorto Oy:n kenkätehtaalla on hiljaista. Esko Toivainen, 62, esittelee omistamaansa tehdasta, joka pyörii parhaillaan tyhjäkäynnillä. Ompelukoneet ja muut työvälineet ovat tänään seisahduksissa.
Elämäntyö herkisti
Toivainen opettaa päätyönään aikuisopistolla puu- ja metallialaa. Sivutyönä hän ostaa konkurssipesiä ja realisoi niitä.
Vuonna 2011 haaviin tarttui konkurssiin ajautunut kenkätehdas Kinnulassa.
Realisoinnin piti olla tavallinen läpihuutojuttu: Kaikki mahdollinen irtain omaisuus, tehdaslaitteet ja kiinteistö myytäisiin. Laitettaisiin lehti-ilmoituksia ja järjestettäisiin huutokauppa ja niin edelleen.
Kun Toivainen saapui ensimmäistä kertaa paikalle, tehtaan on sulkemisesta ja työntekijöiden irtisanomisesta oli kulunut kolme kuukautta.
”Kun tulin tänne, kaikki tavarat olivat paikoillaan. Tuntui kuin ompelukoneet olisivat seisahtuneet ja työntekijät lähteneet hetki sitten”, Toivainen muistelee.
Toivainen vietti tehtaalla koko päivän ja seuraavan yön. Hän tutki asiakirjoja, kierteli hallissa ja perehtyi tehtaan historiaan.
Hiljattain menehtyneen omistajan Terho Nymanin elämäntyö teki häneen suuren vaikutuksen. Hän tutustui Nymanin suunnittelemiin kenkämallistoihin, piirustuksiin ja työvälineisiin. Vanhan omistajan kädenjälki ja henki leijui ilmassa kaikkialla.
Mitä pidemmälle yö eteni, sen vakuuttuneemmaksi Toivainen tuli, että hänen käsissään oleva elämäntyö täytyy pelastaa.
”Nyman teki suuren työn tuotekehityksen eteen ja hän vietti usein öitään tehtaalla. Yksi syy jatkamiselle oli hänen elämäntyönsä pelastaminen. Ratkaisevaa oli se, että yrityksellä ja sen tuotteilla on hyvä maine.”
Koneet käynnistyivät taas
Seuraavana päivänä Toivainen soitti muutamalle irtisanotulle työntekijälle ja kyseli heidän mielipiteitään. Ajatus vain vahvistui.
”Yrityselämässä ei saisi liikaa tunteilla, koska raha ratkaisee näissä hommissa. Mutta kyllä niiden puheluiden aikana koettiin herkkiä hetkiä molemmin puolin. Olisi ollut sääli, jos työntekijöiden vuosikymmenten aikana kertynyt osaaminen olisi heitetty hukkaan.”
Finnorton tehdas käynnistyi uudelleen ja muutama vanha työntekijä palasi tutun työn ääreen. Tehtaan pelastumien oli ilouutinen Kinnulan kunnassa, missä työpaikat ovat kiven alla.
Seuraavana kahden vuoden aikana tehdas valmisti noin 10 000 kenkäparia ja toiminta oli voitollista. Tulevaisuus näytti hyvältä.
Hintasotaan ei ole varaa
Finnorto Oy tunnetaan parhaiten laadukkaista työ- ja terveyskengistä. Yrityksen tuotemerkkejä ovat Ruska, Finnorto ja Neutzeit.
Kenkien jälleenmyyjinä toimivat lukuisat kenkäliikkeet sekä muun muassa Prisma- ja Sokos-tavaratalot ympäri Suomea.
Viime vuoden aikana tuotanto kutistui kolmannekseen ja tehdas käy säästöliekillä.
Toivaisen mukaan suurin syy on halpatuonti. Kotimaiset kauppiaat myyvät ulkomailta maahantuomiaan kenkiä kolmellakympillä, johon kotimaisen laatukenkävalmistajan on mahdotonta päästä.
”Jotta toiminta olisi kannattavaa, meidän on saatava kauppiailta neljäkymmentä euroa verottomana. Kun päälle lisätään arvolisävero ja kauppiaan kate, hinnassa päädytään noin sataseen. Mikäli voisimme myydä jälleenmyyjille kenkäparin kahdella kymmenellä eurolla, tehdas pyörisi heti täydellä teholla. Mutta silloin jokaisen osapuolen työntekijästä kauppiaaseen olisi tultava vastaan.”
Kun hintakilpailuun ei ole varaa, pitäisi olla tuotteita, joista asiakas on valmis maksamaan enemmän.
”Kaipaamme ammatillista osaamista etenkin tuotesuunnittelupuolelle. Tarvitsisimme tuotteita, jotka olisivat nuorempien asiakkaiden makuun. Mummokenkiä myymällä ei pärjätä nykypäivänä.”
Terveiden askelien puolesta
Toivainen on kotoisin pieneltä maatilalta Pohjois-Savosta. Maalaishenkinen mies pitää tärkeänä, ettei suomalaisten omavaraisuus katoaisi myöskään kenkäteollisuudessa
”Jonain päivänä syystä tai toisesta Kiinasta ei saadakaan enää kenkiä. Siksi olisi tärkeää, että niitä valmistettaisiin jatkossakin Suomessa.”
Finnorton tuotteiden kotimaisuusaste on 90 prosenttia. Työ on täysin kotimaista, myös kaikki saatavilla olevat materiaalit sekä tarvikkeet hankitaan kotimaisilta tuottajilta ja toimittajilta.
Kenkätehtailijaa harmittaa, että monia tunnettuja kenkämerkkejä myydään ja mainostetaan mukamas kotimaisina, vaikka tosiasiassa ne valmistetaan ulkomailla.
”Se on asiakkaan harhauttamista ja vie uskottavuutta kotimaisilta kenkävalmistajilta.”
Kotimaisten kenkien valttina pidetään leveää lestiä, joka istuu hyvin suomalaiseen jalkaan. Hinta ja ulkonäkö ovat kuitenkin usein ratkaisevampia tekijöitä ostopäätöstä tehdessä.
Hiljattain Toivainen huomasi sairaalassa käydessään, että kolmen euron kopio-Crocseja käytetään työjalkineena hoitoalalla.
”Muovisilla sandaaleilla pilaa takuulla jalkansa, koska ne eivät tue oikeaoppisesti jalkaa. On ikävää, että raha ratkaista tässäkin asiassa. Halpis-Crocseja saa kahdetkymmenet meidän terveyskenkäparin hinnalla. Hoitoalalla kävellään paljon yhden työvuoron aikana. Kuka nyt käy lenkillä lötköillä muovisandaaleilla?”, Toivainen hämmästelee.
Luopuminen edessä
Alkuvuodesta Toivainen joutui myöntämään, että kenkätehdas on liian iso urakka ja hänen on pakko luopua siitä. Opettajan päivätyö, osa-aikaeläkkeelle jääminen ja jaksaminen ovat päällimmäiset syyt yrityksen myymiselle.
Hän uskoo edelleen tehtaan menestykseen.
”Tehtaasta saisi kannattavan, jos sille löytyisi idearikas, osaava ja innokas omistaja. Esimerkiksi perhe, jossa on käsityöihmisiä, työllistäisi tällä hyvin itsensä. Tehdas on työllistänyt parhaimmillaan 15 henkeä.”
Suomessa myydään vuosittain noin 15 miljoonaa kenkäparia. Tehtaan toiminta kannattaisi, jos se myisi kymmenen tuhatta paria vuodessa.
Jos ostajaa ei löydy tämän vuoden puolella, edessä saattaa olla tehtaan lopettaminen ja realisoiminen.
Toivainen ei kadu kenkäbisnekseen lähtemistä. Entuudestaan tuntematon ala on opettanut hänelle paljon uutta ja tie on ollut kulkemisen arvoinen.
”Virheeni oli, etten myynyt tehdasta heti, kun sain sen jalkeille. Laman myötä ostajaa on vaikeampi löytää. Yrittäjän ei kannata ruveta katumaan asioita, vaan on aina ponnistettava niistä edellytyksistä ja lähtökohdista, jotka sillä hetkellä on käsissä.”
Hän aikoo taistella loppuun saakka, että arvokkaat työpaikat säilyisivät Kinnulan kylällä.
”Asiakas sen kuitenkin lopulta päättää, onko tällä alalla töitä vai ei. Meistä jokainen voi valita, ostaako halpatyömaassa tehdyn vai kotimaisen kengän”, Toivainen muistuttaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
