YYA-sopimus, EU-jäsenyys ja Nato-jäsenyyden hakeminen ovat käännekohtia sodanjälkeisen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa
Kansalaismielipiteen jyrkkä kääntyminen ajoi poliittiset päättäjät ja valtionjohdon hakemaan Nato-jäsenyyttä.
Kansan mielipide muuttui Venäjän hyökkäyksen jälkeen dramaattisesti. Vielä tammikuussa 30 prosenttia kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä, muutama päivä hyökkäyksen jälkeen enemmistö oli kääntynyt myönteiselle kannalle, ja viimeisimpien gallupeiden mukaan yli 70 prosenttia kannattaa jäsenyyttä. Kuva: Hanna LinnoveKokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz täräytti eduskunnan Nato-keskustelussa 15.5.2022: ”Saattaa olla, että vasemmistohallitus oli juuri oikea hallitus viemään Suomi Natoon.”
Kokoomuskonkari toki totesi, että porvarihallituskin olisi onnistunut jäsenyyden hakemisessa, mutta juuri nykyinen hallituspohja sai aikaan poikkeuksellisen laajan yhteisymmärryksen.
Eduskunnan äänestystulos oli selvääkin selvempi: 188–8.
Kansan mielipide muuttui Venäjän hyökkäyksen jälkeen dramaattisesti. Vielä tammikuussa 30 prosenttia kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä, muutama päivä hyökkäyksen jälkeen enemmistö oli kääntynyt myönteiselle kannalle, ja viimeisimpien gallupeiden mukaan yli 70 prosenttia kannattaa jäsenyyttä.
Kansalaismielipiteen jyrkkä kääntyminen ajoi poliittiset päättäjät ja valtionjohdon hakemaan Nato-jäsenyyttä. Poliittinen kenttä melkein laidasta laitaan ja alhaalta huipulle on asettunut yhteiselle Nato-jäsenyyskannalle.
Turkki teki solmuja Suomen ja Ruotsin jäsenyyshankkeeseen. Oliko Stoltenbergilla eilen sunnuntaina Kultarannassa uutta kerrottavaa, sen lukija tietää tätä juttua lukiessa.
Millaisilla enemmistöillä ja valtionjohdon otteilla syntyivät päätökset EU- jäsenyydestä ja YYA-sopimuksesta?
Eduskunta hyväksyi 18.11.1994 numeroin 155–42 Suomen EU-jäsenyyden. EU-hanke oli keskustan ja kokoomuksen akselin varaan perustuvan hallituksen vastuulla.
Vuoden 1994 lokakuun mielipidemittauksessa vain 26 prosenttia keskustan kannattajista puolsi jäsenyyttä ja 55 prosenttia oli vastaan. 20 prosenttia ei osannut sanoa kantaansa. 31 kansanedustajaa äänesti jäsenyyden puolesta ja peräti 24 oli vastaan.
Lopputuloksen kannalta olennaista oli keskustan puoluekokouksen päätös kesäkuussa 1994 tukea luvuin 1 607–837 Ahon hallitusta. ”Jos puolueväki halusi päälinjaksi EU- jäsenyyden vastustamisen, johto piti valita sen mukaisesti”, kirjoitti Aho Pääministeri-kirjassaan (1998).
Etulinjan vastuun EU- jäsenyyden läpiajosta kantoivat demaritaustainen presidentti ja keskustalaisoikeistolainen hallitus.
Entä YYA-sopimus vuonna 1948?
YYA-sopimus hyväksyttiin eduskunnassa 28.4.1948 luvuin 156–11. Presidentti Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa samana päivänä: ”Sopimus on minun arvovallallani läpi.”
Maassa oli 74 vuotta sitten samantapainen hallituspohja kuin nytkin: keskustan ja vasemmiston hallitus Mauno Pekkalan (skdl) johdolla. Kokoomustaustainen presidentti yhdessä kansanrintamahallituksen kanssa junaili YYA-sopimuksen läpi.
YYA-sopimus, EU-jäsenyys ja Nato-jäsenyyden hakeminen ovat käännekohtia sodanjälkeisen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Eduskunta on tehnyt nämä tärkeät ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut ylivoimaisilla enemmistöillä.
Valtion johto – presidentti ja hallitus – patisteli voimakkaasti ja osin runnasi poliitikkoja ja kansalaisia YYA -ja EU -ratkaisujen taakse. Toisin kävi Nato-jäsenyyden hakemisessa: kansan mielipide vauhditti valtionjohdon liikkeitä.
Yhteistä vuosien 1948, 1994 ja 2022 ratkaisuissa on se, että poikkeuksellisen laaja poliittinen yhteisymmärrys on syntynyt riippumatta kulloisestakin hallituspohjasta, presidentin taustoista ja pääministerin puolueesta.
Kirjoittaja on ministeri.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





