Kansalaistekojen vuosi opiksi päättäjille

Kokkolalaiset äidit tekivät tänä vuonna vapaaehtoistyön historiaa. He perustivat facebookiin Hätäkahvit-ryhmän, joka tarjoaa matalan kynnyksen apua lapsiperheille.

Idea levisi nopeasti ympäri maata. Nyt voi vaikkapa Nurmijärven ryhmässä kysyä kotiapua huomiselle päivälle.

Hätäkahvit on osuva nimi. Se kuvaa ketteryyttä, jota myös perhetragedioiden ehkäisemisessä tarvitaan. Apu arjen askareisiin voi olla kaikkein parasta apua pienten lasten uupuneille vanhemmille. Sitten on helpompi ratkoa isompia asioita.

Vapaaehtoistyö on laajentunut merkittävästi järjestöistä ruohonjuuritasolle. Hätäkahvit ei ole suinkaan vuoden ainoa tätä kehitystä kuvaava ilmiö.

Ilman tilastojen tukea uskallan väittää, että Suomessa on eletty vapaaehtoistyön ennätysvuotta. Ehkäpä joku tutkija vielä laskee ne miljoonat tunnit ja eurot, joilla toiminnan arvoa voidaan kansantaloudessa mitata.

Palkatta tehty työ lisää kansakunnan hyvinvointia myös tavalla, jota taloudelliset mittarit eivät mittaa.

Suomen suurimmat varainkeruu-talkoot ylsivät tänä vuonna tavoitteeseensa. Uuden lastensairaalan potti on jo yli 30 miljoonaa euroa.

Saavutus on yksiselitteisesti upea. Toivottavasti näin suurista talkoista ei kuitenkaan tule käytäntöä. Sairaalat nyt sentään olisi kyettävä rahoittamaan julkisin varoin. Yritysten lahjoituksia tarvitaan moneen muuhunkin hyvään tarkoitukseen.

Isoja rahoja on tänä vuonna liikutellut Suomen kulttuurirahasto saadakseen koko Suomen leikkimään. Suomen punaisen ristin ja Mannerheimin lastensuojeluliiton suurhankkeelle myönnetyllä tuella halutaan perustaa joka kuntaan lasten ja vanhusten kohtaamispaikkoja.

Yle puolestaan on tänä syksynä haastanut Lupa välittää -kampanjalla nuoret kohtaamaan yksinäisiä vanhuksia.

Tunnustuksen vuoden vanhustekona sai vapaaehtoisten toimijoiden saattohoitorinki, joka toimii Heinolassa. Jyränkölän setlementin kehittämän mallin ansiosta oma koti voi toimia hyvän elämän päätepysäkkinä.

Perinteisen vapaaehtoistyön kenttä on Suomessa laaja kaikenlaisista vertaisryhmistä vpk-toimintaan asti. Elävän maaseudun puolesta tehdään työtä muun muassa tuhansissa kyläyhdistyksissä.

Luottavatko suomalaiset vielä hyvinvointivaltion tulevaisuuteen? Tätä sopii kysyä, kun entistä useampi näyttää ottavan vastuuta muistakin kuin omasta perheestään.

Toisaalta voi käydä niin, että ruohonjuuritason aktiivisuus on omiaan paljastamaan julkisen palvelun mustia aukkoja.

Juuri nyt luottamusta hyvinvointivaltioon lisää loppusuoralle edennyt sosiaalihuoltolaki. Yksi kynnys madaltuu, kun lapsiperhe voi saada kotiapua ilman, että perheen pitää olla lastensuojelun asiakas.

Vapaaehtoistyössä on luotu joustavia toimintamalleja, joista päättäjät voivat ammentaa ideoita julkisen palvelun puolelle. Kaikkeen ei ihmisten hyvä tahto riitä.