Muuruvedellä kampaajat kävelivät metsään etsimään hiustenhoitoaineksia.
Luomua laineille
Mona Mether hieroo Irma Ikäheimon päätä ennen väriaineen sekoittamista. Työtä seuraavat Heli Kemppainen (vas.), Aino Koponen, Liisa Sutinen, Päivi Kousa, Merja Yacoub ja Sari Jokinen.Ekokampaaja etsii eliksiirit luonnosta ja miettii, mikä sopii asiakkaan hiuksille.
TEKSTI: Riitta Mustonen
KUVAT: Pentti Vänskä
Kuopiossa
Kattiloista tulvii nenään neilikan jouluinen tuoksu. Nyt ei kuitenkaan olla ravintolassa, vaan kampaamokoulussa Kuopiossa, missä ekokampaajakurssilaiset keittelevät hiustenhoitoliemiä.
Yhdessä kattilassa porisevat raparperinjuuret. Vesi on värjäytynyt oranssinkeltaiseksi. Neilikkavesi on tummanruskeaa ja nokkosvesi vihertävän tummaa.
Opettaja Mona Mether on tullut Helsingistä Kuopioon tutustuttamaan hiusalan opettajia ja kampaajia ekokampaamisen saloihin. Ala on Suomessa vielä uusi – Metherkin perehtyi siihen vasta kymmenisen vuotta sitten, kun esimies ehdotti Monalle ekokampaajakoulutusta Ruotsissa.
”Kun menin sinne, hurahdin täysin”, Mether naurahtaa.
Ainekset luonnosta
Aamu on aloitettu Muuruvedellä, missä puutarha-alan opettaja Sirpa Valtonen opastaa Metherin kanssa kurssilaisia kasvien keruuseen.
Tarkoitus on näyttää, mistä ekoaineita saadaan, vaikka kampaamotoiminnassa aineet onkin hankittava valvotuilta toimijoilta eikä niitä voi itse kerätä asiakkaille.
”Itsellenne voitte toki kokeilla”, Mether rohkaisee.
Valtonen on kaivanut valmiiksi esiin raparperinjuuria. Ne näyttävät muhkuraisen puumaisilta, ja niiden sisus on oranssinkeltainen.
”Ennen käyttöä juuret pitää puhdistaa ja keittää. Mitä kovempi kasvi, sitä pitempi keittoaika”, Mether neuvoo.
Kun keitinveteen lisätään vähän luomuviinietikkaa ja suolaa, niin väri irtoaa paremmin. Raparperivesi värjää hiukset kullanoransseiksi.
Kampaajan Rolls-Royce
Viereisellä pöydällä lepää tuttu kasvi, nokkonen.
”Tää on meidän Rolls-Royce”, Mether hymyilee. ”Jos pelkää, että hiuksista tulee liian punaiset, tällä voi tummentaa. Nokkosessa on paljon piitä ja sinkkiä, sitä kannattaa käyttää, jos on hiustenkasvun kanssa ongelmia tai hilsettä.”
Nokkosenlehtiä voi myös lisätä muiden ainesten sekaan tummentamaan, ja samalla saa hoitavan vaikutuksen. Pelkästä nokkosesta saattaa tulla vihertävä kuontalo.
Läheisestä koivusta löytyy seuraava aarre: pakurikääpä.
”Aloin aamulla keittää tätä ja lisäsin vettä, suolaa, luomupunaviiniä ja pakurikääpää. Tulee tumma liemi. Mutta pakurikääpähän on niin terveellistä, ettei sitä voi käyttää pelkästään ulkoisesti. On pakko myös juoda”, Mether innostuu.
Tämä ihmeaine peittää harmaat hiukset ja hoitaa päänahkaa.
”Kun keitätte itselle, käävässä voi olla kuortakin mukana, mutta asiakkaalle pitää olla puhdistettua jauhetta.”
Aroniasta punaväriä
Aroniapensaat loistavat syksyn väreissä, ja mustat marjatertut painavat oksia alas.
”Kylmän punaista väriä on tosi vaikea löytää, mutta aroniasta sitä saa. Aronia vähentää oranssisuutta”, Mether tietää.
Aroniaakin käytetään kuivattuna jauheena. Pari ruokalusikallista riittää värin tehosteeksi.
Toinen punavärin lähde on ruusunmarja. C-vitamiinipitoinen ruusunmarjavesi poistaa kuparin aiheuttamaa vihreyttä, jota saattaa syntyä, jos vesijohtovedessä on putkista liuennutta kuparia.
Käpyjä keräämään
Myös kävyt soveltuvat hiusten värjäämiseen.
”Keittäkää kaikkien puiden käpyjä ja katsokaa lientä. Kuusenkävyistä tulee punaruskea, lepän- ja männynkävyistä tummempi ruskea.”
Pellolla kasvaa vielä yksi voima-aine, peltokorte. Jälleen piitä ja sinkkiä, hiusten kasvun vauhdittajaa.
”Jos pelkää, että nokkosesta tulee liikaa tummuutta, voi lisätä tätä. Sopii myös hiustenlähtöön”, Mether vinkkaa.
Mether ostaa kasvivärjäysaineet alan tukkuliikkeistä ja esimerkiksi Labbyn ja Frantsilan luomuyrttitiloilta. Hän uskoo, että ekokampaamoiden yleistyessä keruutuotteille olisi kasvavat markkinat.
”Tarvitaan vain yrittäjä, joka puhdistaa, kuivaa ja hankkii kosketiikkalainsäädännön vaatimat luvat niihin.”
Kokonaiselämyksiä
Kun kampaajien korit ovat täynnä, palataan saaliiden kanssa Kuopioon koululle keittelemään ja kokeilemaan liuoksia.
Mether näyttää ensin, miten ekokampaaja hoitaa asiakastaan. Hän sytyttää kynttilät ja panee rauhallisen musiikin soimaan.
Koekaniiniksi saapunut Irma Ikäheimo istuu tuolissa rentona, kun Mether aloittaa hieromalla hiuksiin ja päänahkaan öljyä. Tarkoitus on saada luonnollista lämpöä päähän. Se parantaa värjäyksen tulosta.
Mether jatkaa hieromalla hartioita ja painamalla kädet rintakehän päälle.
”Tässä sinun rintaasi vasten on turvallinen olo”, Ikäheimo hymisee.
”Miesasiakkaille pidän tyynyä itseni ja asiakkaan välissä, ettei synny kiusallista tilannetta”, Mether toteaa.
Lopuksi Mether tarttuu Ikäheimoa pään ympäriltä ja venyttää ylöspäin. Ikäheimo sulkee silmät.
”Hieromalla pääsette syvemmälle tasolle, ymmärrätte, mitä asiakas haluaa. Tässä vaiheessa tarjoan juotavaksi vettä tai teetä.”
Merilevä puhdistaa
Seuraavaksi Mether sivelee Ikäheimon hiuksiin paksun savinaamion, jossa on kaalinkeitinvettä ja savea. Naamio puhdistaa hiukset ja päänahan.
”Savipuhdistus tai merilevä olisi hyvä tehdä aina, kun siirtyy synteettisistä aineista kasveihin ja muutenkin kaksi kertaa vuodessa.”
”Tuntuu aika tämäkältä”, Ikäheimo kommentoi painavaa päätään.
Puhdistusnaamion aikana Mether sekoittaa värin: ruskeasilmäiselle Ikäheimolle sopii tummanruskea sävy. Se syntyy pakurikäävän liemestä ja hoitavasta aineesta, joka on tällä kertaa jogurttia.
Värin pitää vaikuttaa vähintään tunti. Mitä kauemmin, sen parempi. ”Tässähän tulee nälkä. Pää tuoksuu ihan pestolle”, Ikäheimo kuvailee.
Kun tunti on kulunut, väri on jo vähän paakkuuntunut hiuksiin. Mether saa tehdä töitä, että kaikki muruset irtoavat. Huuhtelun jälkeen hän kuivaa hiukset föönillä. Tulos on ilmava ja kiiltävän punaruskea, lähellä Ikäheimon entistä väriä.
”Luonnonväreillä tulos on erilainen kuin mihin on tottunut kemikaaleilla. Joskus esimerkiksi harmaat hiukset saattavat ensin vihertyä, mutta seuraavana päivänä vihreys on poistunut. Tai jos haluaa kylmän punaisen värin, se voi aluksi olla mattainen. Kun värin laittaa, se toimii vielä pari vuorokautta värjäyksen jälkeen”, Mether opettaa.
Sekin on huomattu, että mitä useammin kasviväreillä värjää, sitä pitempään väri kestää hiuksissa eikä kasvuraja ole yhtä voimakas kuin kemiallisilla väreillä.
Kemikaaleista allergiaa
Kampaaja Merja Yacoub Varkaudesta seuraa kiinnostuneena Metherin työskentelyä. Hän on toiminut alalla vuodesta 1986 ja nähnyt, miten hiusten värjääminen on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Samalla allergiat ovat yleistyneet.
”Synteettiset värit ovat jonkin sortin myrkkyjä. Vaikka ei niin tietysti pitäisi sanoa. Mutta jos nuori tyttö värjää jatkuvasti tyvikasvua, niin hänen päänahkansa ei ehkä kestä sitä”, Yacoub varoittaa.
Yacoubin kahdelle asiakkaalle on parin viime vuoden aikana tullut paha allerginen reaktio mustasta hiusväristä.
”Toisella koko hiusalue aukesi ja vuoti visvaa. Oli pakko leikata tukka lyhyeksi, että pystyi hoitamaan päätä. Ei muuta kuin ihotautilääkärille ja värin tuoteseloste mukaan. Sieltä se allergisoiva aine löytyi. Hän ei koskaan enää voi panna tummaa väriä mihinkään: ripsiin, kulmiin, hiuksiin.”
Toinen asiakas sai oireet vasta illalla kotona. Kasvot turposivat ja hengenahdistus meinasi tukehduttaa. Syynä oli tumma hiusväri.
”Joillekin allergia voi mennä niin pahaksi, ettei voi käyttää enää tummia vaatteitakaan”, Yacoub on kuullut.
Kampaajatkin herkistyvät
Yacoubin mielestä väreissä voisi mennä luonnonmukaisempaan suuntaan ja tyvivärjäyksen sijaan voisi laittaa raitoja, ettei juurikasvu näy niin selvästi. ”Bisnesajattelun kannaltahan tämä on huono neuvo.”
Kemikaalit eivät haittaa vain asiakkaita, vaan eritoten kampaajia itseään. Alalla pysytään keskimäärin vain kahdeksantoista vuotta – suurin syy alan vaihtoon ovat allergiat.
Esimerkiksi vaalennusaineet ovat pulverimaisia. Kun niitä sekoittaa, pitäisi käyttää hengityssuojainta. Värjätessä kädet tulisi suojata käsinein, mutta käsineiden suojauskyky säilyy vain 20 minuuttia, ja sen jälkeen ne on vaihdettava uusiin. Harva tekee niin.
Kampaaja Leila Paldanius-Heiska on jo saanut iho-oireita joistain kemikaaleista. Ekokampaaminen kiinnostaa häntä, mutta siihenkin hän suhtautuu kriittisesti.
”Kyllä luonnontuotteillekin voi herkistyä. Onhan ihmisillä siitepölyallergioitakin. Ei tämä ole niin mustavalkoista.”
Paldanius-Heiskan mukaan asiakkaat kyselevät vaihtoehtoja kemikaaleille. Hän itse aikoo lähteä ekokampaajakoulutukseen, kun sellainen alkaa vuoden päästä Kuopiossa.
”Omaan ja ystävien päähän aion kyllä kokeilla näitä. Minulle tehtiin eilen savi-merilevähoito ja hiukset pestiin itse tehdyllä kehäkukkashampoolla. On tosi ilmava ja hengittävä olo hiuksissa, kampaus ei ole yhtään lättänä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
