Jääkö Suomi ruokajunasta?
25.1.201601:00
Suomi oli tänä vuonna vuosien tauon jälkeen mukana maailman suurimmilla maaseutumessuilla, Berliinin Vihreällä Viikolla, Grüne Wochella.
Syytä olikin. Messut ovat tärkeä näyttäytymispaikka. Kävijöitä on 400 000 eli karkeasti kymmenes Berliinin asukasluvusta. Se vastaa Elmaa suhteessa Helsinkiin. Kummassakin on esillä kaikkea ruuasta metsätöihin, ja kumpaakin mainostetaan lapsilla ja lampailla.
Berliinissä esittäytyy koko maailma. Esillä olivat maailman maut kaikilla mausteilla: Kirgistanin pilahvit, Marokon taatelit, Unkarin salamit, Saksan sadat oluet ynnä muuta. Isoja ja näyttäviä maaosastoja, kansallispukuisia esittelijöitä ja omaleimasta musiikkia.
Selväksi tuli, ettei kyse ole vain ruuasta, vaan messuilla myydään maita: mielikuvia, osaamista, vahvuuksia.
Yleinen käsitys Suomesta on kylmä, joten ihan hyvä, että osastolla pörräsivät joulupukki ja mies sukset selässään 40 vuotta vanhoissa teryleeniverkkareissaan. Huumorintajuinen messuvieras äkkää kyllä, että Suomi jatkaa samaa kieli poskessa -meininkiään kuin (liian) usein Euroviisuissa.
Suomi-kuvaan kuuluivat myös puulattia, tuohikorit ja syvänsininen järvimaisema. Voiko suomalaisempaa olla?
Kun myynnissä oli lisäksi vodkaa, sahtia, vettä sekä vilja- ja marjatuotteita, Suomen mukavalla tavalla luonnosta ponnistava mutta laadukas maakuva oli valmis.
Silti jäi väistämättä sellainen tunne, että olemme myöhässä, jäämässä ruuan ja mielikuvien vientijunasta. Monella muullakin maalla oli nimittäin mustikat, luonto, hirvet ja järvet. Tanska on viemässä imagovoiton luomussa, valistuneiden saksalaisten suosikkiteemassa.
Jos muut ovat olleet mukana vuosikymmenet, maamielikuvat ovat ehtineet juurtua yli 80 miljoonan saksalaisen mieleen. Jos Heidi ja Hans miettivät lomakohdettaan, miksi mieleen tulisi Suomi, jota ei ole vuosiin näkynyt messuilla?
Tärkeintä markkinointia ovat sitkeys ja jatkuva esilläolo.
Suomen virallinen vientikoneisto on perustellut poissaoloamme sillä, etteivät ruokatuotteiden myyntikanavat ole kunnossa. Ei kannata maistattaa, ellei herkkuja saa mistään.
Onneksi MTK, Lomalaidun ja Finpro ryhtyivät kokoamaan joukkoja ja saivat pienyrityksiä mukaan. Hatunnosto heille. Villakoiran ydin on yhdistää ruoka, matkailu ja maamarkkinointi.
Talouspulmissa kituvan Suomen paha virhe on jättää maaimagon luominen yritysten varaan. Tehtävä kuuluu valtiolle.
Norjalla oli messuilla Suomeen verrattuna kymmenkertainen osasto, kalastusvideot pyörivät, kokit väkersivät makupaloja ja norjalaisvillapaidat vilisivät ruuhkaisten tiskien takana. Voihan se olla öljyrahaa, mutta panostus ilmeisesti kannattaa.
Tšekki kuljettaa messuilta messuille sympaattista oluttupaansa, joka tietenkin vetää saksalaisia kuin kärpäsiä.
Baltit hehkuttavat autenttista luontoaan ja marjojaan.
Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta. Jos sitä halutaan juhlistaa ja lisäksi nousta suosta, pitää panostaa kansainvälistymiseen, messuiluun ja mielikuvien luomiseen. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) lupasi harkita, onneksi. Nyt on H-hetki myydä Suomi maailmalle.
eija.mansikkamaki@mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
