Tuntematon katsoja tuli halaamaan Leijonien kultajuhlissa: ”Tunne oli valtava”
Voit myös kuunnella kolumnin Simo Rallin kertomana.16.6.202214:49
Käppäilin tässä taannoin Tallinnan Balti Jaama Turgin -aukiolla ja näin yhdellä silmäyksellä neljä halausta. Ihmiset tapasivat kadulla ja spontaanisti halasivat toisiaan.
Neljä pitkää rutistusta, hymyileviä nauravia kasvoja, jälleennäkemisen ja läheisyyden riemua. Se tarttui myös sivustaseuraajaan, joka myhäili tyytyväisenä kevätauringossa ja varasti osan tuntemattomien halauksesta energiaksi omaan hyvinvointiinsa.
Vaikka yksin liikuskelin, hymyilin kun tajusin, että maailma on palannut halausetäisyydelle. Tuli lämmin ja hyvä olo koko loppu päiväksi.
Tappava räkätauti on pitänyt meitä otteessaan pari vuotta. Tuona aikana on syntynyt parikymmentätuhatta vauvaa, jotka ihmettelevät, keitä nuo kurttuiset ihmiset ovat, jotka aina hymyilevät, mutta pysyvät metrien päässä eikä heihin saa koskea.
Iloiset silmät näkyvät, mutta muu osa on peitelty jollakin rätillä. Miksi mammat ja paapat leikittelevät, mutta eivät ota syliin?
Miksiköhän isä ja äiti välttelevät ihmisiä kadulla ja pitävät naamallaan samanlaista rättiä kuin isovanhemmilla?
Ensimmäisenä sanana ei opittukaan äitiä, vaan korona. Monenmoista tuuminkia on varmasti pyörinyt pikkuisten mielissä, kun ovat katsoneet sinisillä, valkoisilla ja mustilla naamareilla varustettuja ihmisiä, jotka varovat visusti toisiaan.
Miettikääs nuoria parikymppisiä joiden pitäisi elää kuin huomista ei olisikaan: täysillä miettimättä, keräten kokemuksia ja suunnittelematta mitään kahta päivää pidemmälle.
He ovat eläneet kolmasosan nuoruudestaan ja kymmenesosan elämästään rajoitusten, kosketuskiellon ja metrin turvavälin ikeessä.
Tapahtumat, festarit, keikat ,joissa voisi nähdä kavereita, ja joissa voisi luontaisesti pariutua, on puuttunut nuorten elämästä kokonaan. Toki he ovat kekseliäitä ja korvaavia juttuja on varmasti itse keksitty, mutta ei se helppo aika ole ollut heillekään.
Olin varma, että koronarajoitusten purusta ja Suomen voitettua olympiakultaa jääkiekossa Pekingissä sunnuntaina 20. päivä helmikuuta, alkaisi meillä isot juhlat ja kansakunta nauttisi taas toisistaan.
Putin pilasi nuo juhlat hyökkäämällä Ukrainaan jo seuraavana torstaina. Uutiset ovat tuoneet eteemme järkyttäviä kuvia ja tietoa kauheista tapahtumista.
Tämä kaikki voisi tapahtua myös Suomessa. Onko täällä oikein iloita jääkiekosta ja koronarajoitusten purusta, kun Euroopassa tapetaan ihmisiä joukkohautaan niskalaukauksilla?
Olin Tampereella, kun Suomi voitti jo toisen jääkiekkokullan tälle vuodelle. Itsekin pelästyin, kun tuntematon katsoja löi ylävitosta kanssani ja halasi. Ai niin, näinkin voi tehdä. Tunne oli valtava.
Siksi julistankin tästä kesästä halausten kesän. Läheisyyskieltojen ja sodan aiheuttaman alakulon kukistamiseksi vaadin kaikkia teitä halaamaan läheisiänne, elämänkumppanianne lapsianne, nuorisoanne, naapurianne, isovanhempianne, ystäviänne.
Jos ei nyt aivan tolkuttomia vaadita, niin edes kerran viikossa. Sellainen pitkä yli viiden sekunnin karhumainen, lämmin rutistus. Se pysäyttää kaikki ja aina. Viidessä sekunnissa saat mielihyvän koko päiväksi.
Nyt saa nauttia pitkästä aikaa kesästä. Halataan kun tavataan!
Simo Eemil Ralli
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu- yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
