Solukkolisäyksestä taotaan Sampoa

Solukkoviljelyn tuotantopotentiaali on huikea. Yhdestä grammasta solukkoa voidaan saada satoja, parhaimmillaan jopa tuhat taimea.

Havupuiden solukkolisäystutkimus on edennyt hyvin viime vuosina. Sekä kuusen että männyn lisäys onnistuu nyt laboratoriomittakaavassa käyttäen lähtöaineistona siemenalkioita.

Osaamme siis monistaa siemeniä!

Hyvä niin, koska kuusen hyvälaatuisesta, jalostetusta siemenestä on ajoittain suuri pula.

Solukkoviljelijän todellinen unelma olisi kuitenkin pystyä monistamaan vanhoja havupuita. Sellaisia valioyksilöitä, jotka ovat jo todistaneet laatu-, kestävyys-, koriste- tai muut erityisominaisuutensa vuosikymmenten aikana.

Mitä näkymiä tämä avaisikaan biotalouden raaka-ainehuollolle ja sovellusten kehittämiselle, viherrakentamista unohtamatta.

Alan tutkijalle vanhojen havupuiden solukkolisäys on kiehtova haaste.

Sovellusten näkökulmasta voi kai puhua Sammon tavoittelusta. Tutkijana hienoa olisi ymmärtää, mistä lopulta on kyse.

Miten ja miksi havupuut eroavat monista lehtipuista, joiden aikuisten yksilöiden solukkolisäämisessä ei ole ongelmia?

Havupuiden salaisuuksien raottamiseksi olemme tutkineet puiden vanhenemiseen liittyviä tekijöitä. Olemme verkostoituneet ja imuroineet parhaat käytännöt maailmalta.

Lopulta olemme onnistuneet aloittamaan solukkoviljelmiä kuusen silmuista. Toistaiseksi taimien silmuista, mutta vanhojenkaan havupuiden solukkolisäys ei enää näytä mahdottomalta tehtävältä.

Onnistuminen on usein kiinni pienistä asioista.

Siitä, että tutkija on juuri oikeaan aikaan keräämässä sopivassa kehitysvaiheessa olevan silmun, joka vastaa toivotulla tavalla käsittelyihin.

Kasvukauden edistymistä voi toki seurata tilastoista, mutta lisäysaineiston keräämisessä ratkaisevaa voi lopulta olla päivän sää tai se, mistä kohta puuta – tyveltä vai latvasta, varjon vai auringon puolelta – oksankärki tuli otettua.

Kaikkein olennaisinta on olla paikalla, jotta sen voi oivaltaa. Kentällä tai laboratoriossa, missä elävää aineistoa käsitellään.

Luonnonvarakeskuksen metsäbiotekniikan tutkijoina olemme poikkeuksellisen onnekkaita.

Meillä on mahdollisuus työskennellä laboratoriossa, joka sijaitsee muutaman minuutin kävelyn päässä Punkaharjun tutkimusmetsästä. Käytettävissämme on hyvin tunnettu aineisto kenttäkokeissa, eri puulajien ja erikoismuotojen kokoelmissa. Oivalluksille on ikkuna.

Uskaltaisinko arvella, että jos tästä on Sampo syntyäkseen, niin tässä pajassa se taotaan.