Haikeaa ja julmaa

Minusta tuli ILOINEN jo varhain,

niistä tulee joilla on vain vähän toivoa.

En TIETENKÄÄN itkenyt öisin,

nukuin navetassa lehmän vatsaa vasten.

Kaipuu on ihmiselle lohduksi annettu.

Tuuditin uneen koko navetan ja se katosi,

joskus rakastin niin että katosin itse.

Vilja-Tuulia Huotarinen:

Iloisen lehmän runot. WSOY