Susikonfliktia ylläpidetään virheellisin tiedoin

Suteen liittyvä keskustelu on kärjistynyttä ja osin erittäin asiatonta tutkijoiden ja viranomaisten maalittamista. Yksi tapa synnyttää ja ylläpitää näitä suteen liittyviä konflikteja on esittää virheellisiä tietoja ja perättömiä huhuja toistuvasti julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa.

Yleensä virheelliset väitteet koskevat kanta-arviota ja kannanhoitoa. Viimeisin esimerkki tästä on Maaseudun Tulevaisuudessa 10.1. julkaistu kansanedustaja Hannu Hoskosen (kesk.) mielipidekirjoitus, joka koski suden kanta-arviota, susipolitiikkaa, suden kannanhoitoa, poliisin toimintaa ja SusiLIFE-hanketta.

Luonnonvarakeskus (Luke) ei salaile susien todellista määrää tai esitä tahallisesti virheellistä tietoa. Mikä intressi tutkimuslaitoksella olisi tähän? Suden kanta-arvio, mukaan lukien DNA-analyysien tulokset, on jo usean vuoden ajan esitetty avoimesti riistahavainnot.fi -palvelussa. Jokainen kiinnostunut voi tutustua, millaiseen tietopohjaan kunkin reviirin arvio susien määrästä pohjautuu.

Huomioitavaa on, että kanta-arvio vastaa aina yhden hetken, eli maaliskuun lopun, tilannetta. Susilaumojen määrä kuitenkin elää vuoden aikana. Vuoden mittaan susia syntyy, kuolee, erkanee laumoista ja syntyy uusia pareja ja laumoja, jotka levittäytyvät uusille alueille.

Susi aiheuttaa huolta, pelkoa ja joskus vahinkoja. Näitä kaikkia pyritään lievittämään ja ehkäi­semään suden kannanhoito­suunnitelmassa esitetyillä keinoilla ja toimijoiden välisillä vastuutuksilla. Kannanhoito­suunnitelmaan voi tutustua valtioneuvoston sivuilla: http:// julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161865.

Huolta ja uhkaa aiheuttavissa tilanteissa Suomen riistakeskuksella on vastuu ja ohjeet siihen, miten toimitaan. Poliisi keskittyy hoitamaan vaaraa ja vakavaa vaaraa aiheuttavat tilanteet.

Poliisi on vuonna 2018 uudistanut valtakunnallisen suteen liittyvän toiminta- ohjeensa ja yhtenäistänyt toimintatapoja eri puolella Suomea. Suden aiheuttamissa uhkaavissa tilanteissa tulee soittaa hätänumeroon kuten muissakin uhkaavissa tilanteissa.

Lisäksi kannanhoitosuunnitelmassa on kerrottu, mitä omatoimisen karkottamisen ja pakkotilaoikeuden keinoja on käytettävissä, jos susi uhkaa ihmisen henkeä, terveyttä tai omaisuutta. Yhteiskunnalla on siis keinoja ja työkaluja torjua suden aiheuttamia konflikti­tilanteita. Kansalaisia ei jätetä yksin.

Eri toimijoiden roolit menevät susikeskustelussa sekaisin. Suurpetopolitiikasta ja kannan­hoitosuunnitelmista vastaa maa- ja metsätalousministeriö EU:n lainsäädännön asettamissa puitteissa. Suomen riistakeskus vastaa kannanhoitosuunnitelman toimenpanosta. Luke tuottaa tietoa kannanhoidon ja politiikan tueksi.

Viime syksynä käynnistyi kuusivuotinen SusiLIFE -hanke, jonka yhtenä tavoitteena on myös edistää ihmisen ja suden rinnakkaiseloa niin, että susien aiheuttamat huoli, pelko ja vahingot vähenisivät. Hankkeen rahoitus tulee EU:n LIFE-ohjelmasta, ja sitä toteuttavat Luke, Suomen riistakeskus, Metsähallitus, Itä-Suomen poliisi ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.

SusiLIFE -hankkeessa välitetään tietoa sudesta ja kehitetään työkaluja susi­vahinkojen ennaltaehkäisyyn, esimerkiksi metsästyskoirien suojaukseen. Yksi hankkeen monista tavoitteista on laittoman tappamisen vähentäminen.

Olemme jo usein kuulleet väitteen, että hanke leimaa metsästäjät rikollisiksi. Metsästyksen valvonnan lisääminen ei millään tavoin leimaa rehellisiä ja lainkuuliaisia metsästäjiä. Ei kalastuksen valvontakaan leimaa kalastajia rikollisiksi.

Metsästäjät tekevät erittäin arvokasta vapaaehtoistyötä riistanhoidossa ja riistatiedon­keruussa. Tämän turvin riistan­tutkimus tuottaa kansain­välisestikin arvioiden erittäin laadukasta ja luotettavaa tietoa suurpedoista ja muista riista­eläinkannoista.

Metsästäjien ja muiden vapaaehtoisten ansiosta riistaviranomaiset voivat hoitaa riistakantoja tietoon perustuen, ja metsästäjät itse voivat luottaa riistakantojen kestävyyteen. Tämä on kansainvälisestikin arvioiden hieno saavutus.

Yhteiskunnalla on keinoja ja työkaluja torjua suden aiheuttamia konfliktitilanteita.