Kuinka monta puuta onkaan?

Suomalaisen metsäntutkimuksen huipputuote, Valtakunnan metsien inventointi (VMI) täyttää sata vuotta. Juhlan kunniaksi lehdessä oli haastateltu Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtavaa asiantuntijaa Kari T. Korhosta (MT 23.3.).

Korhonen toivoo, että järjestelmä saataisiin yhdenmukaisesti käyttöön muuallakin Euroopassa, mutta harmittelee, että eri maissa käytännöt ovat kovasti erilaisia. Esimerkkinä Korhonen mainitsee Itävallan: ”Suomessa mittauksissa mitataan kaikki puut koosta riippumatta. Itävallassa, missä on kyllä sinällään hyvä inventointijärjestelmä, minimiläpimitta on 7,5 senttiä. Sitä pienempiä puita koskevaa inventointitietoa ei ole.”

Piti oikein tarkistaa suomalaiset VMI-ohjeet. Toden totta: Suomen VMI -mittausaloilta kirjataan lajilleen ja mitataan joka ainoa vähintään 135 senttimetrin mittaan kasvanut puunrunko. Poikkeuksena vain, että katajia ei lasketa. Pajuistakin lasketaan vain raita ja halava, mikäli ne kasvattavat selvää päärankaa.

Tuo pituuden alamitta on tärkeä, koska puista kirjataan myös rinnankorkeusläpimitta, ja se otetaan millimetrin tarkkuudella tasan 130 senttimetrin korkeudelta. Kirjataan myös latvuksen läpimitta, jossa alaraja on 10 senttimetriä.

Metsätiede tosiaankin näkee ja lukee metsän puut paljon tarkemmalla silmällä kuin valistumattomat maallikot, joiden kepeitä kahvipöytäkeskusteluja Korhonen harmittelee. VMI lyö pöytään sellaiset rätingit, että uskottava on esimerkiksi se ”yllätys, että nykyisen metsänhoidon aikana lehtipuuston osuus Suomen metsissä on kasvanut”.

Lieneekö kyseessä runkoluvun mukainen lehtipuun osuus, ja kuinka suurelta osalta lukupuiden määrän kasvu on nuorten avohakkuualojen lehtipuuvesakkoja?