Oliko elämää ennen EU-jäsenyyttä?

Kun lukee ja kuuntelee kirjoituksia ja kommentteja Britannian EU-eroäänestyksestä, saa vaikutelman, että ei ole elämää ilman EU-jäsenyyttä.

Heti alettiinkin etsiä kuumeisesti porsaanreikiä, joiden avulla eroäänestyksen tulos saataisiin mitätöityä.

Vaihtoehtoisesti toivottiin uutta äänestystä jossa britit tällä kertaa äänestäisivät ”oikein”.

Suomessakin ynnäillään brittien EU-eron vaikutuksia maallemme. Maamme puolustus kuulemma heikkenisi.

On realismia että parhaat turvatakuut saamme Venäjältä, jos onnistumme pitämään yllä normaalit, naapurustenväliset ystävyyssuhteet ja vakuuttamaan Venäjälle että Suomi-neitoa ei hyväksikäytetä esimerkiksi Nato-joukkojen toimesta.

Nato-joukoille olisi oikeitakin töitä, esimerkiksi ihmissalakuljettamisen lopettamiseksi Välimerellä, sen sijaan että Venäjän ärsyttämiseksi polttavat lentokerosiinia Itämeren taivaalla.

Suomen viennin arvoksi Britanniaan on laskettu muutama miljardi, sen menetystä pelätään. Ei kai kaupankäynnin tarvitse loppua EU-jäsenyyden päättymiseen?

Tosin se muuttuisi epäedullisemmaksi, kunnes saataisiin neuvoteltua paremmat sopimukset. Tietysti EU-­byrokratia vaikeuttaisi näitä neuvotteluja.

Kahdenväliset neuvottelut ovat joustavampia ja nopeampia. EU-byrokraatit ovat hanakoita puuttumaan esimerkiksi eläinten korva­merkkeihin, rekisteröintiin, ojan pientareisiin, mansikan väriin, tervan käyttöönja tuorekurkun muotoon – he sanalla sanoen askartelevat lillukanvarsien kimpussa samalla kun suuret ongelmat, kuten hallitsematon maahanmuutto ja Kreikan velkaongelmat, odottavat ratkaisuaan.

Väitetään että Suomenkin lainsäädäntöön 70-prosenttisesti vaikuttavat EU:n määräykset. Se siitä itsenäisyydestä.

Britannian EU-ero­äänestyksen jälkeen näyttää siltä, että Euroopan unioni on kuin kengänpohjaan tarttunut koiranjätös.

En sano tätä EU:ta halventavassa mielessä vaan vertauskuvana siitä, kuinka vaikeaa siitä on päästä eroon.

No, ainakin toisesta pääsee eroon painepesurilla, mutta hajua voi silti jäädä.